Auto 2016 -messut Helsingin Messukeskuksessa 19.11.2016

Kävin tutustumassa yrittäjäkollegani kanssa Auto 2016-tapahtumaan Helsingin Messukeskuksessa lauantaina 19.11.2016. Nämä olivat minulle ensimmäiset auto-alan messut joissa vierailin Suomessa nyt sivutoimisena autokauppias-yrittäjänä toimiessani joten osittain voisi ajatella kyseessä olleen työreissu vaikka autot tosin kiinnostavat minua yhä vapaa-ajallanikin.

Vaikka kyseessä oli täysin uusi tapahtuma, niin rima oli asetettu heti alusta alkaen korkealle ja veikkaan että nämä tulevat olemaan muutamassa vuodessa suurimmat autoalan messut Suomessa, toki näiden messujen konsepti eroaa hieman muista automessuista sillä tähän tapahtumaan oli onnistuttu integroimaan myös autojen koeajomahdollisuus omalla tarkoitukseensa rakennetulla koeajoradalla joka lähti messukeskuksen sisätiloista rajatulle osalle parkkialuetta.

Tapahtumassa edustettuna olivat mielestäni kaikki Suomessa tällä hetkellä myynnissä olevat uudet automerkit. Eri merkkien kesken oli kuitenkin lähdetty liikkeelle huomattavasti erilaisin ennakko-odotuksin ja panoksin tähän tapahtumaan, hyvänä esimerkkinä voisin kertoa kolmen laadukkaimman Saksalaismerkin messuosastojen taso-eroista, merkit ovat, aakkosjärjestyksessä, Audi, BMW ja Mercedes-Benz.

Aloitan Audista, jonka osasto oli melko suuri ja osittain myös yhdistetty Volkswagenin osastoon, onhan molemmilla kuitenkin Suomessa sama maahantuoja ja molemmat merkit kuuluvat samaan konserniin. Näytillä oli melkein 10 erilaista Audin myynnissä olevaa mallia, hittimalleista kauppakasseihin ja myös kaksi hieman erikoisempaa, yksi RS- ja toinen S-sarjan erikoismalli. Osastolla oli useita myyjiä ja messuesittelijöitä, ilmaista mainosmateriaalia oli jaossa paljon ja osaston sijainti ja väljyys ohjasivat ihmismassat kulkemaan osaston läpi vaikka he eivät olisi olleet kiinnostuneita kyseisistä autoista, hyvä taktiikka siis.

BMW loisti myös mutta hieman kyseenalaisilla meriiteillä, nimittäin lähes täydellisellä poissaolollaan. Merkin osasto koostui yhdestä nojailukolumnista ja banderollista joiden eteen oli saatu yksi myynnissä oleva malli ja kaksi esittelijää. Malli oli sentään onnistuttu valitsemaan hyvin maksimaalisen yleisön saamiseksi, esillä oli nimittäin uusi i8 sähköhybridi-urheiluauto ja vieläpä harvinaisessa punaisessa värissä. Ihmiset toki jonottivat istumaan uuteen i8-autoon mutta mitä BMW tästä hyötyi, tuskin ainakaan sai myytyä messuilla kovinkaan montaa autoa verrattuna muihin merkkeihin jotka olivat tuoneet ne oikeat massamyyntituotteensa näytille ja ajettaviksi tapahtumaan. BMW mahdollisesti oppii tästä vuodesta ensi vuodelle että tapahtuma on todellakin vakavasti otettava ja suuren yleisön näyttely jossa tehdään kauppaa.

Mercedes-Benz oli saanut mielestäni aikaan eniten itsensä näköisen osaston ja se oli todella edustava. Näytillä oli lähes kaksikymmentä Mersun tuotannossa olevaa mallia, pienistä malleista aivan suurimpiin katumaastureihin asti ja kaikkea siltä väliltä. Näytillä oli myös Suomen teillä varsin harvinaisiksi näyiksi jääviä AMG-malleja kuin myös uusi S-sarja ja S-Coupe. Osasto oli rakennettu tyylillä ja autot saivat arvonsa mukaisen miljöön. Uudessakaupungissa jo nyt matalalla volyymillä valmistettava GLC-malli oli näyttävästi esillä ja sen oviin oli teipattu suurin kirjaimin ’Made in Uusikaupunki’, kyseisten autojen ostajille oli myös luotu oma vip-puoli, Uusikaupunki-lounge yksityisine kahvitarjoiluineen, hieno ja arvokas toteutus. Myös myyjiä oli jalkautettu osastolle useita ja esitteitä ja muuta mainostavaraa oli reilusti jaossa, varmasti onnistunut ja tavoitteisiin yltänyt messuviikonloppu siis myös Mersun porukalla.

Vastaavia eroavaisuuksia ja tasoeroja näki myös monen muun automerkin välillä. Jotkut olivat lähteneet matkaan matalalla budjetilla, varmaankin vain katsomaan minkälaisesta tapahtumasta on kysymys, loput taas ottivat tapahtuman heti haltuunsa. Voittajat ja häviäjät tässä jaossa ovatkin aika luonnollisesti selvillä sillä messut olivat selkeä kävijämenestys. 

Messukeskuksessa vieraili viikonlopun aikana yli 31 000 kävijää ja koeajojakin ajettiin tapahtumassa yli 2500 joista moni oli johtanut kauppoihin. Uskon että Auto 2017 tapahtuma tulee olemaan vieläkin isompi ja nyt avausvuonna epäröineet kauppiaat lähtevät silloin myös tosissaan mukaan esittelemään edustamaansa kalustoa.

Vaikka oman yritykseni pääpaino onkin niissä tavallisissa ja perusvarmoissa käyttöautoissa on autonäyttelyissä silti hienoa käydä aina mahdollisuuksien mukaan tutustumassa niihin erikoisautoihin joita omalle kohdalle osuu harvoin ja joita ei juuri Suomen tieliikenteessäkään näy. Tästä syystä tämän lukijat varmaankin ymmärtävät miksi en liitä tähän kirjoitelmaan yhtäkään kuvaa Toyotan messuosastolta vaan laitoin muutaman omaa silmääni oikeasti miellyttävän automuotoilun valikoidun herkkupalan. Näitä meni kuulemani mukaan messuilla myös muutamia yksilöitä kaupaksi Luxury Collection by Auto Outletin tyylikkäällä ja eksklusiivisella messuosastolla joka oli omasta mielestäni helposti tapahtuman tyylikkäin.

Andreas Sirén / PlusAuto Finland Oy

Eettisyys kehitystrendinä

Yhteiskuntavastuu, vihreät arvot ja eettisyys näkyvät nykyään monen yrityksen julkisivussa ja tätä trendiä osataan jo hyödyntää tehokkaasti markkinoinnissakin. Positiivisia arvoja korostetaan ja niillä kerätään huomiota, silti negatiiviset kokemukset jäävät moninkertaisesti paremmin mieleen aina jos jotain sellaista tulee ilmi. Focusta olisi syytä keskittää yritysten sisällä itse toimintaan eikä vain kulisseihin kuten vastuullisuusoppaassakin korostetaan, silloin ei tarvitse myöskään jännittää että jotain epämiellyttävää nousee esille jos ne tekijät on minimoitu jo itse toiminnassa.

Uskon itsekin että vastuullisuus tulee tulevaisuudessa olemaan jollain tasolla kansainvälinen sekä toivottavasti myös kansallinen standardi ja suurin hyöty sen aktiivisesta omaehtoisesta kehittämisestä ja näyttämisestä olisi hyödynnettävä nyt. Silloin kun kaikki yritykset ovat vastuullisia, se ei ole enää kilpailutekijä vaan lainsäädännöllinen vaatimus ja silloin kilpaillaan ja erotutaan jo mahdollisesti jollain aivan muulla asialla ja yhteiskuntavastuun kanto on arkipäivää ja integroitu yrityksen toimintaan.

Mielestäni suurin yksittäinen, monia suuryrityksiä ja korporaatioita yhdistävä tekijä yhteiskuntavastuun kiertelystä on verotuksen kiertäminen, sen kautta kuitenkin ohjataan suuria rahavirtoja yhteiskunnan hyödyksi, oli toiminta-alue sitten missä päin maailmaa tahansa. Tämänkaltainen toiminta on usein vielä melko hyvin piiloteltua ja nykyinen kansainvälinen lainsäädäntö jopa osittain mahdollistaa sen. Tämän ongelman ratkaisemiseksi toivoisi tapahtuvan suuriakin kansainvälisiä toimenpiteitä ja keinoja, ongelma kun tuntuu olevan yhteinen koko läntiselle pallonpuoliskolle.

Virheiden korjaaminen ajoissa ja mielellään jopa ennaltaehkäisevästi on mielestäni tärkeää yritykselle. Omalta kohdaltani täytyy esimerkiksi nostaa tässä vastuullisuusoppaassakin jo enemmän positiiviseen sävyyn esitelty Neste. Olen toiminut polttoaineteollisuuden toimintoja tuntien niin ilmailu kuin tieliikenne-alallakin ja Neste edustaa minulle yrityksenä malliesimerkkiä yhteiskuntavastuuttomasta yrityksestä, vielä jopa ihan globaalilla tasolla.

Elettiin 2010-luvun alkuvuosia ja biopolttoaineiden kysyntä oli jo huimassa nousussa maailmalla. Suomi, tavoilleen uskollisena tuli hieman jälkijunassa mutta sitten saatiin kuin saatiinkin lainsäädäntö kohdilleen joka mahdollisti ympäristön osittaisen huomioon ottavan toiminnan polttoaineiden kanssa myös Suomessa.

Kaksi suurta Suomalaista öljyalan toimijaa alkoivat innovoimaan. Neste totesi että päästöjä leikataan hyvin palmuöljyllä ja palmuöljyä on siten saatava raaka-aineeksi, koska kaikki muutkin tekevät niin. Palmuöljyä saadaan halvalla mm. Indonesian sademetsistä jossa myös uhanalainen Sumatrantiikeri elää. Tämä innovointi toi Nesteelle hieman kyseenalaisen, maailman vastuuttomimman yrityksen palkinnon, vieläpä kahtena vuonna peräkkäin. Kyllä me Suomalaiset osaamme!

Mutta ei hätää, kyllä me oikeastaan osaamme, varsinkin kun jätetään kysymättä konsultaatiota suurelta valtio-omisteiselta öljy-yhtiöltä. Nimittäin samaan aikaan toisaalla, ST1:n kehitysyksikössä välähti. Suomessa menee vuosittain tuhansia tonneja biojätettä kaatopaikoille, tästähän voisi helposti tehdä käymisteitse valmistettua biopolttoainetta ja vieläpä melko kustannustehokkaasti. Syntyi Suomessa myyntinimellä RE85 kulkeva polttoaine, jota ST1 edelleen yksinoikeudella valmistaa vaikkakin heidän valmistamansa polttoaine on jo myynnissä myös ABC ja Shell asemilla, omien ST1 asemien lisäksi.

RE85 on, enintään 85% bioetanolia, ja loppuosan perinteistä bensaa sisältävä polttoaine joka soveltuu bensamoottorisiin ajoneuvoihin jotka ovat ns. Flexfuel –malleja. Näissä autoissa polttoaineensyöttö ja polttoaine-ilmaseoksen sytytys on modifioitu optimaaliseksi polttamaan kyseistä polttoainetta, moottorin rakenne on muutoin sama kuin tavallisissa bensa-autoissakin, niin kuin suurin osa kaikista muistakin komponenteista.  Näillä autoilla voi useimmassa tapauksessa myös halutessaan ajaa tavallisella bensiinillä jos RE85 polttoainetta ei jostain syystä ole saatavilla, auto mukautuu tankattuun polttoaineeseen automaattisesti.

Etanolipohjaisia polttoaineita on ollut tarjolla ympäri maailmaa jo kauan ennen kuin se tuli Suomessa tarjolle mutta Ruotsia lukuun ottamatta useimmat maat valmistavat siinä käytetyn etanolin mahdollisesti melko epäeettiselläkin tavalla. Esimerkiksi Yhdysvalloissa flexfuel-polttoaineiden etanoli tuotetaan ensisijaisesti maissia viljelemällä, ja kuten arvata saattaa, kyseessä ei ole kovinkaan vähäpäästöinen tapa tuottaa sitä. Sen tuottaminen kasvattamalla polttoaineeksi on myös samalla pois jonkun lautaselta. RE85 polttoaine laskee ajoneuvon fossiilisia päästöjä jopa 80% ja sen etanoli-osuus tuotetaan 100% Suomessa ja 100% biojätteestä, ei huono innovaatio, eihän. Sen hinta polttoainepumpulla on myös noin 35% halvempaa kuin halvin bensiini vaikkakin flexfuel-ajoneuvo yleensä kuluttaa RE85 polttoainetta enemmän kuin se kuluttaisi perinteistä bensiiniä. Hinnan ja kulutuksen suhdeluku on kuitenkin kuluttajalle voitollinen RE85-polttoaineen suuntaan, ympäristövaikutuksesta puhumattakaan.

Maailma voi sittenkin pelastua, vai voiko? Nyt on käsitelty yritysten yhteiskuntavastuuta mutta mitä jos yhteiskunta ei toimi itse vastuullisesti vaan lainsäädäntö laahaa 90-luvulla ja ilmaston lämpenemistä ei tunnusteta tosiasiaksi tai ainakaan sen hyväksi ei osata tehdä tarvittavia muutoksia. Suomessa syntyneistä päästöistä tieliikenteestä syntyy noin 16%, tämä ei ole paljon mutta tähän olisi veroteknisin toimin helppo vaikuttaa ja ohjata ihmisiä ympäristöystävällisiin ja vähempipäästöisiin valintoihin, tarvittava teknologia on jo olemassa.

Hyvänä esimerkkinä Suomen lyhytnäköisyydestä energiapolitiikassa on vaihtoehtoisten ja ympäristöystävällisten polttoaineiden käytön sanktioiminen verotuksellisesti. Jos ajat biokaasuautolla maksat diesel-veron. Jos ajat bioetanolilla maksat bensaveron. Jopa uusiutuvalla energialla ladatun sähköauton käytöstä ja omistamisesta verotetaan päästöperusteisesti vaikka päästöjä ei syntyisi lainkaan. Ihmiset eivät kovinkaan herkästi lähde valinnoillaan maailmaa pelastamaan jos siitä sakotetaan, etenkään Suomessa.

Aihe lähti jo vähän karkailemaan pois yritysmaailmasta vaikkakin vastuullisuuden teema jotenkuten pysyi. Yhteiskuntavastuu on tärkeä hyve ja selkeä kilpailuvaltti, varsinkin niissä suuremmissa yrityksissä joilla on siihen paremmat edellytykset resurssiensa puolesta. On hyvä muistaa että elämme kaikki tällä samalla planeetalla ja resurssit ovat rajalliset, vastuuttomalla tuhlaamisella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin loppua.

Andreas Sirén

Käsitemäärittelyä: Löydettävyys

Löydettävyydestä puhuttaessa mieleeni tulee aina ensimmäisenä ns. hakukonelöydettävyys eli SEO (Search Engine Optimization). Löydettävyys on tämän hetken puhutuimpia aiheita digimarkkinoinnin alalla. Löydettävyydellä tarkoitetaan yritysten verkkosivujen löytymistä hakukoneista.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että verkkosivu löytyy esimerkiksi Googlesta hakutermeillä, jotka ovat yrityksen toimialan ja tuotteiden kannalta oleellisia tai jonkin yrityksen edustaman tai myymän tuotteen yksittäisen nimen perusteella hakiessa. Suurin osa ihmisistä avaa linkin halutulostensa
ensimmäiseltä sivulta, tällöin olisi todella hyvä että yritys löytäisi tiensä myös tuolle ensimmäiselle sivulle, parhaiten esillä olevaksi palveluksi.

Googlen kuin kaikkien muidenkin hakukoneiden fokus on uusien asiakkaiden löytämisessä. Löydettävyyttä on tulkittava sen valossa, kuinka tärkeää tuotteen löytäminen on asiakkaalle ja mikä on kilpailutilanne. Sijoitukset vaihtelevat jatkuvasti ja vaihtelu sivulta toiselle tai jopa kolmannelle on normaalia. Sekin on mahdollista, että vaikka yrityksellä onkin kotisivut, ne eivät tule lainkaan esiin Googlessa. Joko kilpailu on liian ankaraa, tai sivut on tehty tekniikalla, jota Google ei hyväksy, tällaisia voivat olla mm. uudet aktiiviseen sisältöön perustuvat sivustot.

Uusi asiakas etsii aina tuotetta, ei yritystä, sillä eihän uusi asiakas välttämättä tiedä vielä edes tämän yrityksen nimeä, tässä vasta tutustutaan. Vanhat asiakkaat sen sijaan käyttävät puhelinta tai sähköpostia joilla ovat kommunikoineet yrityksen kanssa jo joskus aiemminkin. Hakukoneet käyttävät lopulta melko suurta yhteiskunnallista valtaa, jotkut yritykset menestyvät niiden toiminnan ansiosta ja jotkut taas eivät. Taustalla vaikuttavat myös digitaaliset yhteydet erilaisiin palveluntarjoajiin, onko palvelin jolla sivustosi sijaitsevat kuinka google-ystävällinen ja löytyykö jonkunlainen sopimus jo ennestään esim. verkossa mainostamisen osalta heidän kanssaan. Löydettävyyteen voi vaikuttaa lopulta aika moni asia ja etusivulle pääsijä ei välttämättä
ole maksanut etusivupaikastaan suoralla kaupalla yhtään mitään mutta epäsuorasti rahaa on todennäköisesti kyllä liikkunut jostain myös googlen suuntaan.

Varsinainen hakukoneoptimointi ei kuitenkaan ole pelkkää arpapeliä tai sidosryhmien kanssa arpomista, sitä pystytään toteuttamaan harkiten ja rajatusti hakukoneiden sisäisissä listauksissa jotka lopulta johtavat suoraan myös erilaisiin ulkoisten hakujen hakutuloksiin. Hakukoneoptimointi perustuu hakukoneiden yleiseen toimintalogiikkaan. Hakukoneilla on Internetin sivustoja kiertäviä hakukonerobotteja, jotka tallentavat eli indeksoivat tietoa eri verkkosivuista. Indeksit ovat ikään kuin tietopankkeja, josta palautetaan millisekunneissa tietoa silloin, kun joku hakee hakukoneesta jollakin hakutermillä. Hakukoneen palauttamat tulokset kullakin avainsanalla perustuvat salaisiin algoritmeihin eli matemaattisiin kaavoihin, joiden avulla eri verkkosivuista tallennettu tieto asetetaan toisiinsa nähden paremmuusjärjestykseen.

Löydettävyydestä voidaan puhua myös täysin ulkona kaikesta digitaalisesta kontekstista. Perinteinen löydettävyys tuo minulle aina ensimmäisenä mieleen opasteet ja suuntaviitat. Jos liike sijaitsee vaikeasti tavoitettavassa paikassa tai hieman syrjässä niin hyvät, selkeät, näkyvät ja informatiiviset
opastaulut ovat arvokkaita. Sama pätee myös todella tiheästi hyödynnetyissä paikoissa kuten ostoskeskuksissa, niissäkin taulut ja opasteet ovat hyviä. Löydettävyyteen vaikuttaa mielestäni jonkin verran myös yrityksen nimi, jos nimi ei anna minkäänlaista vinkkiä toimialasta niin suunta on aika huono. Paikallisissa medioissa, ilmaisjakeluissa, mainoksissa jne. on myös hyvä aina mainita yrityksen nimi, se antaa kaivattua näkyvyyttä ja löydettävyyttä.

Andreas Sirén

Innovaatiot yritysten voimavarana

Suomessa on taatusti paljon yrityksiä jotka eivät ole vielä valjastaneet työntekijöidensä innovatiivisuutta yrityksen hyötykäyttöön. Yrityksiä jotka toimivat vanhalla mutta varmalla, hyväksi havaitulla ja pitkään käytössä olleella toimintatavalla. On kangistuttu kaavoihin ja tuudittauduttu turvalliseen tunteeseen että kaikki jatkuu hyvin juuri näin ja tulosta syntyy tasaisella tahdilla.

Joidenkin yritysten kohdalla tämä varmasti pitää paikkaansa, jos toimitat esimerkiksi soraa soramontulta asiakkaalle niin se yrityksen varsinainen ydintoiminta ei siitä paljoa innovoimalla parane, toki voidaan miettiä kaikenlaisia mielenkiintoisia vaihtoehtoja kuinka tilaus, laskutus, markkinointi ja jopa itse toimitus asiakkaalle toteutetaan mutta varsinainen tuote ei tästä enää kehity, se on sitä mitä se on ja se täyttää parhaimmillaan kaikki sille asetetut vaatimukset, niin yksikertainen kuin on.

Uskallan kuitenkin väittää että niitä yrityksiä jotka voisivat innovoinnista tai innovaatioista hyötyä, löytyy maamme kaupparekisteristä enemmän kuin niitä jotka eivät. Innovointi on hieno sana mutta pohjimmiltaan puhutaan kuitenkin asioiden kehittämisestä ja kehittymisestä, ideoinnista. Kehityksen ei tulisi milloinkaan pysähtyä, päinvastoin, tahti on ollut kautta historian kiihtymään päin tai siltä meistä omassa aikakaudessamme elävistä ihmisistä ainakin useimmiten tuntuu, on siis hyvä että asiat kehittyvät niinkuin pitääkin.

Innovointia voi olla yrityksessä monenlaista, joissain se on johdettua ja suunniteltua toimintaa. Joissain yrityksissä sille on annettu jopa tulostavoitteita. Omat kokemukseni innovoinnista työelämässä, innovoivan yrityksen työntekijänä on kaikki vain yhdeltä työnantajalta.
Työnantajallani oli jo taloon tullessani, vuonna 2008, selkeät pelisäännöt innovoinnista ja ideoinnista työhöni liittyen. Työsopimuksen lisäksi töihin tultaessa allekirjoitettiin nippu eritasoisia vaitiolovelvollisuus-asiakirjoja, kuten tällaisella alalla on tavallista, mutta myös asiakirja liittyen työntekijän työsuhteensa aikana tekemiin keskintöihin ja innovaatioihin liittyen. Allekirjoittamalla tämä sopimus annettiin työnantajalle oikeudet kaikkiin työsuhteeni aikana tekemiini keksintöihin sekä innovaatioihin, eikä sitä oltu rajattu vain työaikana tapahtuvia keksintöjä varten, eikä myöskään ainoastaan työhön liittyviin keksintöihin. Harva ihminen tulee todennäköisesti keksineeksi päivittäisen työnsä ohessa jotain maailmaa mullistavaa, varsinkaan jos se ei suoraan kyseiseen työhön liity, mutta ainahan sekin on toki mahdollista.

Omassa työpaikassani ehkäpä tehokkain päivittäisessä ideoinnissa ja innovoinnissa näkyvä mekanismi oli yrityksen oma ideasampo. Jos keksit jotain mielestäsi hyödyllistä niin ei muutakuin kynä käteen ja paperilla kirjoittamaan. Ennalta valikoitu raati kokoontui sitten aina kuukausittain
yhdessä valitsemaan ideoista ne toteuttamiskelpoiset ja parhaat useimmiten palkittiin, yleensä ainakin ne toteutetut jutut. Ideoita tämänkaltaisessa ideasammossa syntyy suuria määriä ja joskus oikein hyviäkin, tämä on mielestäni vähintä sen kaltaista toimintaa mitä jokaisen vähänkään itseään
kehittämään haluavan yrityksen tulisi toteuttaa ja saada työntekijänsä ideoimaan, jonkinlaisia kannustimia on myös hyvä olla. Vaikka tämänkaltainen ideointi ei ole varsinaisesti tuota suuressa mittakaavassa ymmärrettävää innovointia, voi tällaisestakin olla silti suurta hyötyä, joskus henkilöstöltä voi tulla ratkaisevia ideoita koko yrityksen tulevaisuuden pelastamiseksi ja kuinka halvalla sen ratkaisun voi loppupeleissä saadakaan aikaiseksi. Meidän firman ideasampo kehittyi joskus erään esityksen myötä itsekin, järjestelmä vaihtui sähköiseen muotoon ja aloitteen kirjaamisesta tuli vieläkin nopeampaa ja helpompaa, kunhan vain oli pääsy yrityksen intranettiin ja kaikki yhteydet toimivat normaalisti.

Tämänkaltaista innovontia ja ideointia tulisi mielestäni jokaisessa yrityksessä harjoittaa, olen melko varma että se maksaa itsensä lopulta aina takaisin, ennemmin tai myöhemmin.

Andreas Sirén

Finnan kirjalista

On hienoa huomata kuinka paljon erilaista tietoa näinkin pienessä porukassa kuin mikä kurssimme koko on, voi löytyä ja kuinka paljon erilaista liiketalouden kirjallisuutta opiskelijat ovat löytäneet ja listanneet Finnan järjestelmään. Listaa on innostava selata, niin paljon teoksia joiden nimi, kuvaus ja visuaalinen ulkoasu houkuttelee kurkistamaan mitä kansien väliin on kirjoitettu. Harmillista kun aikaa on rajallisesti, kaikkeen tähän kirjallisuuteen mitä tarjolla nyt on ei millään ehdi tutustua mutta listalta on parasta löytää ne itseään eniten palvelevat teokset.

Omat fiilikseni ovat nyt kevään aikana olleet yhä enemmän sen suuntaiset että haluan lukea enemmän markkinoinnista, olen nyt keväällä lukenut jo kahta Parantaisen kirjoittamaa markkinointi-ideoita käsittelevää kirjaa ja tuntuu että siitä aiheesta en vain saa tarpeekseni. Ihmisillä on niin paljon hyviä ideoita ja on uskomatonta kuinka joku on pystynyt koostamaan niistä noinkin laajan tietokokoelman kirjalliseen muotoon. Hyvien ideoiden lukeminen herättää myös lukijassa ideoita, osa voi olla aivan uusia ja osa kirjasta luettujen ideoiden soveltamista itseään paremmin palvelevaan muotoon, Parantaisen yhden suosituimman kirjan nimi kiteyttää asian kyllä hienosti, pölli tästä.

Kirjalistaa selatessa huomaa myös kuinka moni kirjoista onkin jo ainakin jollain tavalla tuttu, niitä ei ole lukenut mutta todella montaa niistä olen vähintäänkin selannut ja etsinyt niistä tietynlaisia juttuja. Ison osan Editan julkaisemista kirjoista olen myös kantanut kirjastosta kotiin ja takaisin mutta en ole niitä ehtinyt lukea, korkeintaan selata. Editan kirjoissa on tyylillisesti jotain joka saa minussa myös pieniä hyljintäreaktioita aikaiseksi, ehkä se on kirjojen liian oppikirjamainen tyyli. Tietoa niissä kyllä on valtavasti mutta välillä sen etsiminen niistä tuntuu toivottomalta, niin paljon tekstiä ja ei kovinkaan paljoa kuvitusta, puuduttavaa lukemista ja kankeaan muotoon kirjoitettuna.

Liiketalouden ryhmämme kirjalista löytyy tästä linkistä: https://tamk.finna.fi/List/342692

Andreas Sirén

Kriisiviestintää

Muistan hyvin kun aloitin työni ensimmäisessä oikeasti suuressa Suomalaisessa yrityksessä, jonka palveluksessa siis yhä tänäkin päivänä olen. En ollut työskennellyt kyseissä firmassa kuin vasta muutaman kuukauden kun sain ensikosketuksen siitä mitä kriisiviestintä sanana yritysmaailmassa
oikein tarkoittaa. Patria-konserni ajautui loppukesästä 2008 hieman suuremman luokan kriisiin. Konsernin toimitusjohtaja Jorma Wiitakorpi ja useita muita Patrian johtajia vangittiin poliisitutkinnan ajaksi. Alkoi valtava myllytys Patria Land & Armament -yksikön ja konsernin johdon sekä kauppoja valmistelleiden yksiköiden ja ulkopuolelta palkattujen konsulttien toiminnasta Sloveniaan myytyihin taktisiin AMV-miehistönkuljetusvaunuihin liittyen.

Aluksi konseri oli hieman hakoteillä niin tiedottamisessa kuin toimintaohjeidenkin jaossa, tämän kokoluokan sisäiseen kriisiin ei oltu selkeästi varauduttu vaikka vastaavankaltaisia syytöksiä ja epäilyksiä oli jo aiemmin nosteltu mediassa pintaan, pitävää näyttöä ei kuitenkaan ollut.
Tapaus liittyi epäilyyn törkeän lahjuksen antamisesta ja valtionyhtiön varojen väärinkäytöksistä sekä epäeettisestä toiminnasta kauppojen loppuun saattamiseksi. Kaikki nämä syytökset Patriaa ja sen johtoa sekä henkilöstöä kohtaan lopulta kaatuivat, osa kuitenkin vasta korkeimmissa oikeusasteissa.

Tapaus oli Patrialle kova paikka ja yritys sai paljon negatiivista huomiota tämän tapauksen johdosta, maailmanlaajuisestikin. On laskettu että Patria ja samalla Suomen valtio, menetti useita miljoonia euroja tapauksen puimisen yhteydessä ja siitä heijastuvien erilaisten negatiivisten kerrannaisvaikutusten muodossa, mm. potentiaalisten muiden kauppojen kaaduttua tästä samasta tuotteesta mitä Sloveniaan oli nyt suuren kohun saattelemana myyty.

Konserni otti tapauksesta kuitenkin opikseen, myös kriisiviestinnän sekä konsernin sisäisten toimintaohjeiden muodossa. Toimitusjohtaja vaihtui ja yritys julkaisi uudet sisäiset toimintaohjeet vastaavien tapausten tai tapausepäilyjen varalle ja teki selkeät ohjeet kaikesta tiedottamisesta mitä Patria tekee yrityksestä ulospäin. Perässä seurasi lisää toimintaohjeita ja koulutuksia henkilöstölle. Jonkin aikaa tämän jälkeen Patria julkaisi sisäiset ohjeet sosiaalisen median pelisäännöistä ja Patrian nimissä esiintymisestä somessa tai muissa medioissa, vastuu ja oikeus kaikesta tiedottamisesta annettiin hyvin tarkasti rajatun henkilöstön ja osaston tehtäväksi sekä vastuualueeksi. Patria-konsernin koko henkilöstö laitettiin lukemaan Patrian uudet eettisen toiminnan ohjeet ja tästä järjestettiin koko henkilöstölle tentti jolla varmistettiin että ohjeet oli luettu ja sisäistetty. Eettisen toiminnan pelisäännöistä on jälkeenpäin muodostettu jatkuva toistuva koulutus jota on pyritty toteuttamaan aina noin joka toinen vuosi, koko konsernin laajuudessa.

Pienemmässä mittakaavassa kriisiviestintäkoneistoa ponnistettiin seuraavan kerran alkuvuodesta 2010 kun Aviation-liiketoiminnan Hornet-osastolla sattui vakava onnettomuus koelennolla. Pitkään, kahdesta käytöstä poistetusta rungosta yhdistelty ja useita vuosia rakenneltu ja korjattu kaksipaikkainen, F/A-18D-mallinen Hornet-torjuntahävittäjä tuhoutui koelennolla pudotessaan virheliiketestauksen aikana ilmenneen teknisen vian seurauksena Juupajoen kunnan maastoon. Kyseinen Frankenplane käynnisti pudotessaan myös melkoisen kriisiviestinnän sarjan, tälläkertaa enimmäkseen yhtiön sisäisessä muodossa. Ulkoisesta viestinnästä vastasi Ilmavoimat sillä heidän lentäjät operoivat kyseistä konetta onnettomuuden sattuessa ja olihan kone myös heidän.

Sisäinen kriisiviestintä oli tämän tapauksen osalta nopeaa ja tehokasta. Onnettomuus tapahtui aamupäivällä ja jo puolen päivän aikaan osastolla oli käynnissä tiedotustilaisuus kaikille paikalle oleville siitä mitä on tapahtunut ja mitä tapahtuneesta tiedetään. Koin itse että tällä kertaa kriisiviestinnässä todellakin onnistuttiin, kaikenlaisilta arvauksilta ja huhuilta saatiin nopeasti katkaistua siivet vaikka varmaa tietoa kaikesta tapahtuneesta ja lentäjien kunnosta ei tuohon kellonaikaan ollut vielä kenelläkään, ensihoito-yksiköilläkin kesti kauan päästä vaikeakulkuisessa talvisessa maastossa lentäjien luokse. Varma tieto tuolloin oli vain se että heittoistuinhyppy oli tapahtunut ja kaksi auennutta laskuvarjoa oli havaittu ilmassa olevasta varmennuskoneesta käsin.

Mitä kriisiviestintään tulee niin täytyy omien kokemusten kautta todeta että mitä suurempi ja yhteiskunnallisesti merkittävämpi ja näkyvä yritys, yhdistys tai julkinen laitos on kyseessä, sen paremmin täytyy myös kriisiviestintään olla varauduttu. Jos Alahärmän autokorjaamolla palaa aamusumpit pannun pohjaan se ei vielä hätkähdytä ketään mutta jos Olkiluodossa sulaa uraanisauva läpi kattilasta on parempi olla jonkinlainen suunnitelma kuinka se asia tuodaan esille
kontrolloidusti ja yhdestä kanavasta tiedotettuna. Ristiriitaisten tietojen julkaisu, esimerkiksi eri liiketoimintayksiköiden kesken ja vieläpä ristiriidassa keskenään on hyvin hämmentävää itse tiedostusta seuraaville.

Suurissa konserneissa olisi hyvä olla vastuuhenkilöt, toimintaohjeet ja myös varasuunnitelmat tiedottamiseen ja kriisitilanteisiin liittyen. Jos työskentelet suurehkossa yrityksessä eikä teillä ole kriisiviestinnästä minkäänlaista strategiaa kehoitan ottamaan sen asian puheeksi ja luomaan sinne sellaisen järjestelmän. Tosipaikan tullen se kyllä maksaa itsensä takaisin, vähän niinkuin hyvä vakuutus, sillä räpätessä roiskuu mutta siivoaminen on helpompaa kun sotkua ei synny enempää.

Andreas Sirén

Yritysviestinnän harjoitus, pohdintaa kaupan asiakirjoista

Yritysviestinnän asiakirjaharjoitukset olivat minulle kaikki tietyllä tasolla ennestään tuttuja julkaisuja. Olen tehnyt työelämässäni lukuisia tiedotteita, kokouskutsuja ja pöytäkirjoja ja harrastusteni sekä vapaa-ajan puolelta taas nuo tarjouspyynnöt ja reklamaatiot ovat tutumpia.
Täysin uutta asiakirjaa en tässä tehtävässä kohdannut mutta oli mielenkiintoista pysähtyä ajattelemaan noiden kaikkien sisältöä ja muotoilua tehtävän mukaisesti, ei niitä yleensä arkisessa työssä kirjoittaessaan tule ajatelleeksi aina samalla tavalla, ne ovat enemmänkin vain työkaluja.

Kaupallisen tiedotteen, kuin myös tarjouksen tai mainoksen tekemisessä eniten päänvaivaa minulle aiheuttaa useimmiten tapa kuinka asiakasta, tai potentiaalista tulevaa asiakasta kuuluu tekstissä puhutella. Monesti itse sisältöä kirjoittaessa tulee tunne että muodot joita luonnostani pyrin
käyttämään ovat liian virallisia ja että tekstin kielestä tulee liian muodollista ja kankeaa jolloin tietty rentous siitä yleensä katoaa.

En pidä jäykistä tiedotus tai viestintätavoista mutta monissa yhteyksissä rentous taas tuntuu epäkunnioittavalta tai vähintäänkin epäammattimaiselta. Olisi hienoa oppia laatimaan laadukkaampia tiedotteita siten että ei tarvitsisi keskittyä niin paljoa itse tekstin muotoiluun. Tiedotteiden asiasisällön kanssa minulla ei yleensä ole ongelmia. Tuntuu että tekstiä pyrkii syntymään usein vähän liiankin kanssa ja tiedotetta tai tarjousta joutuu sitten jälkikäteen hieman lyhentelemään ja ylimääräisiä jaaritteluja tai asioiden toistoja sieltä poistamaan. Sisällön muotoilu vie aina eniten aikaa.

Olin poissa huhtikuun lähipäiviltä ulkomailla asumiseni vuoksi joten tein kaikki asiakirjat joita tehtävälistalle oli laitettu, moni näistä minulta olisi löytynyt suoraan arkistoistakin mutta kirjoitin lähes kaikki niistä silti uudestaan, yhden niistä vielä oikeastaan pelkän puhelinkeskustelun perusteella. Niinkuin asia olisi käsitelty osaltani jos minua olisikin puhelun sijaan lähestytty kirjallisesti sähköpostitse. Tämä mukaanluettuna kaikki tekemäni asiakirjaharjoitukset ovat sisältöineen suoraan oikeasta elämästä, ainoastaan joitakin asiakkaiden nimiä ja päivämääriä on niihin saatettu muuttaa.

Andreas Sirén

Business Model Canvas

Business Model Canvas oli minulle ensivaikutelmaa helppokäyttöisempi työkalu joka on näppärä ja melko nopea mallintamaan yrityksen päivittäistä toimintaa ja avaamaan sen perimmäistä liikeideaa. Mallitaulukkoa ohjeistetussa järjestyksessä lukiessani ja täyttäessäni tuli oikeasti ajateltua läpi erilaisia asioita jokaisen sarakkeen aihe-alueesta jotka voivat olla paljon otsikkoriviä syvällisempiä. Canvasia täyttäessä pitää pyrkiä ajattelmaan jokaista aihealuetta mahdollisimman laajasti ja aina molempien, sekä yrityksen että asiakkaan näkökulmasta.

Visuaalisesti BMC vaikutti minusta aluksi hieman sekavalta, koko ruudun täyttävä taulukko täynnä tekstiä eikä varsinaista opastusta sen sisällön lukemiseen mutta ensimmäiset esimerkit mitä katsoin verkosta olivatkin ehkä hieman liian monimutkaisista yrityksistä tehtyjä, yksinkertaisen yrityksen Canvasia oli lopulta paljon helpompi lukea. BMC -mallia aluksi englannin kielellä täyttäessäni huomasin että pyrin itse monen otsikon alla harhailemaan aiheesta pahemmin kuin suomen kielisessä Canvasissa joten jätin kansainvälisen version toistaiseksi kesken ja tein loppuun vain suomenkielisen mallin. Tutustuin ennen oman BMC-mallin aloittamista myös Lean Model Canvasiin mutta sen funktio ei nyt soveltunut juuri tähän kyseiseen tehtävään, pidin kyllä siitä miltä se näytti ja kuinka sitä voisi käyttää esim. jonkin yrityksen arkisen ongelman ratkaisuun case troubleshooting -alustana.

Loin oman Business Model Canvas -mallini todellisen yrityksen tietojen pohjalta, uudesta yrityksestämme, PlusAuto Finland Oy:stä, joka on Euroopasta tuotujen käytettyjen autojen ostoon ja myyntiin erikoistunut, autokaupan alalla toimiva ja liiketoimintaansa vasta käynnistelevä yritys. BMC-mallin täyttäminen sai ajattelemaan monia asioita ja käymään niitä läpi suhteessa kaikkiin Canvasissa esitettyihin väittämiin, pitävätkö nämä kaikki todella paikkansa ja olemmeko me sitä mitä kuvittelemme olevamme. Suosittelen BMC-mallin käyttämistä ja täyttämistä myös yksityisyrittäjille, toiminimille, yksityisen elinkeinon harjoittajille ja muille melko pienille toimijoille sillä se on hyvä työkalu tarkistaa missä mennään ja että ollaanko toiminnassa nyt ydinosaamisen äärellä ja vielä tärkeämpänä, mistä se raha tulee ja minne se oikein menee.

Omalle kohdalleni BMC:n suurin kolahdus ja varsinainen arvo oli sen helppous esitellä omaa yritystä yhdellä kuvalla, ilman sitä perinteistä ja paljon monimutkaisempaa powerpoint-slideshow:ta jota useimmiten siihen tarkoitukseen nähdään käytettävän. Pidän Business Model Canvasia hyvänä työkaluna ja tuntuu hyödylliseltä oppia käyttämään sitä.

Andreas Sirén

Innovaatiopäivät Hyytiälässä

Innovointitapahtuma Hyytiälässä viime helmikuussa oli mielestäni tämän koulutuksen toistaiseksi suurin ja makein kohokohta. Tapahtuma tempaisi omalaatuisuudellaan täysillä mukaansa ja toimeksiannon todellisuus motivoi meitä huomattavasti. On paljon kiinnostavampaa työskennellä oikeiden asioiden parissa kuin pyöritellä asioita pelkästään teoriapohjalla.

Saimme ohjeet ja suunnittelutehtävän aiheen vasta kokoonnuttuamme lähipäiville Helsingin yliopiston Hyytiälän metsäasemalle Juupajoen kunnassa. Ideointi alkoi nopeasti avausluennon jälkeen ja ryhmät pääsivät vauhtiin. Suunnittelutyön aikana ryhmät eivät pitäneet toisiinsa yhteyttä eivätkä tienneet toistensa ideoista mitään. Ohjaajat kävivät muutaman kerran työn aikana katselmoimassa kuinka ryhmien suunnittelutyö etenee ja antoivat vinkkejä mihin suuntaan ideoita kannattaisi kehittää. Kaikkein tavallisimmat, perinteiset ideat, kannatti hylätä jo alkuunsa. Nyt etsittiin jotain rohkeaa ja erilaista, alueen tulevaisuuden mullistavaa visioita.

Omalla kohdallani tämä toimeksianto osui kuin naulan kantaan sillä olin jo tehnyt taustatyötä tähän projektiin liittyen täällä Sveitsissä, tutkimalla paikallista harrastelentotoimintaa ja harrastamisen puitteita paikallisilla pienlentokentillä lähialueilla. Tunsin tämän vuoksi jo hieman projektin taustoja ja olin kuullut projektissa mukana olevilta ihmisiltä joitakin sen yksityiskohtia.
Tutkimustyöni täällä Sveitsissä on tämän projektin osalta vielä kesken mutta olen nyt kevään mittaan vieraillut useilla pienlentopaikoilla ja kolmessa hieman suuremmassa sotilastukikohdassa, päässyt kuvaamaan niitä ja päässyt juttelemaan paikallisten harrastajien kanssa maan tarjoamista harrasteilmailumahdollisuuksista ja ilmailusta tässä maanosassa yleisesti.

Taustani ilmailun parissa, lähes 10 vuotta työkokemusta alalta ja ilmailu mielenkiinnon kohteena myös harrastusten puolesta antoivat minulle hyvät eväät osallistua tähän innovointitapahtumaan kuin myös hyvä paikallistuntemus tältä kehitettävältä alueelta. Olen asunut Mäntässä kuin myös Jämsässä useita vuosia ja tunnen hyvin tämän alueen tarjontaa, yrityksiä ja toimintamahdollisuuksia. Koin olevani hyödyksi ryhmällemme nimenomaan tuon ilmailuosaamisen ja aluetuntemuksen kautta ja niitä lennokkaita ideoita kumpusi sitten siinä sivussa, välillä jopa ihan huomaamatta, projektin ideointi kun ei tuntunut missään kohtaa mitenkään pakkopullalta.

Oman ryhmämme esitys ei voittanut tapahtuman parhaana ideana mutta sisälsi paljon potentiaalisia oivalluksia alueen kehittämiseen liittyen. Innostuin itse varsinkin tästä Airpark -ideasta jonka sisällytimme työhömme ja jonka myös Sassin kehitystyöryhmä on ottanut yhdeksi selvityksen alaiseksi vaihtoehdoksi. Suomesta ei tämän kaltaista, ympärivuotista asumis- ja lomailumuotoa vielä löydy, varsinkaan näin läheltä kaupungin keskustaa. Kaupungin jolla on tarjota vierailleen kokoonsa nähden kohtuullisen paljon nähtävää ja erilaisia aktiviteetteja mutta joita tämä hanke toisi toteutuessaan tälle alueelle vielä varmasti runsaasti lisää.

Innostuin projektista siinä määrin että olen ammentanut siitä tietoa vielä tämän innovointitapahtuman jälkeenkin. Olen myös esitellyt hanketta muutamille Pirkanmaalaisille ilmailualan harrastajille kuin myös useille työkavereilleni. Hankkeen toteutumisella voisi olla paljon positiivisia vaikutuksia alueen matkailulle kuin myös monille muillekin yritystoiminnoille. Kehitys luo kasvua ja kasvu tuo rahaa.

Toivon todellakin että tämä hanke saa vielä entistä enemmän tuulta siipiensä alle ja että Mäntän kaupunkia voidaan tulevaisuudessa pitää harrasteilmailijoiden mekkana jossa voi yhdistää harrastuksen, hienon liikennemuodon ja asumisen samassa, hyvällä paikalla, keskellä kaunista Sisä-Suomea ja Pohjois-Pirkanmaata, josta on lopulta yllättävän lyhyt matka minne vain, varsinkin lentäen.

Andreas Sirén, Emmen, Sveitsi

Sassiin.fi - Sassin kansanpuistohankkeen kotisivut