Kriisiviestintää

Muistan hyvin kun aloitin työni ensimmäisessä oikeasti suuressa Suomalaisessa yrityksessä, jonka palveluksessa siis yhä tänäkin päivänä olen. En ollut työskennellyt kyseissä firmassa kuin vasta muutaman kuukauden kun sain ensikosketuksen siitä mitä kriisiviestintä sanana yritysmaailmassa
oikein tarkoittaa. Patria-konserni ajautui loppukesästä 2008 hieman suuremman luokan kriisiin. Konsernin toimitusjohtaja Jorma Wiitakorpi ja useita muita Patrian johtajia vangittiin poliisitutkinnan ajaksi. Alkoi valtava myllytys Patria Land & Armament -yksikön ja konsernin johdon sekä kauppoja valmistelleiden yksiköiden ja ulkopuolelta palkattujen konsulttien toiminnasta Sloveniaan myytyihin taktisiin AMV-miehistönkuljetusvaunuihin liittyen.

Aluksi konseri oli hieman hakoteillä niin tiedottamisessa kuin toimintaohjeidenkin jaossa, tämän kokoluokan sisäiseen kriisiin ei oltu selkeästi varauduttu vaikka vastaavankaltaisia syytöksiä ja epäilyksiä oli jo aiemmin nosteltu mediassa pintaan, pitävää näyttöä ei kuitenkaan ollut.
Tapaus liittyi epäilyyn törkeän lahjuksen antamisesta ja valtionyhtiön varojen väärinkäytöksistä sekä epäeettisestä toiminnasta kauppojen loppuun saattamiseksi. Kaikki nämä syytökset Patriaa ja sen johtoa sekä henkilöstöä kohtaan lopulta kaatuivat, osa kuitenkin vasta korkeimmissa oikeusasteissa.

Tapaus oli Patrialle kova paikka ja yritys sai paljon negatiivista huomiota tämän tapauksen johdosta, maailmanlaajuisestikin. On laskettu että Patria ja samalla Suomen valtio, menetti useita miljoonia euroja tapauksen puimisen yhteydessä ja siitä heijastuvien erilaisten negatiivisten kerrannaisvaikutusten muodossa, mm. potentiaalisten muiden kauppojen kaaduttua tästä samasta tuotteesta mitä Sloveniaan oli nyt suuren kohun saattelemana myyty.

Konserni otti tapauksesta kuitenkin opikseen, myös kriisiviestinnän sekä konsernin sisäisten toimintaohjeiden muodossa. Toimitusjohtaja vaihtui ja yritys julkaisi uudet sisäiset toimintaohjeet vastaavien tapausten tai tapausepäilyjen varalle ja teki selkeät ohjeet kaikesta tiedottamisesta mitä Patria tekee yrityksestä ulospäin. Perässä seurasi lisää toimintaohjeita ja koulutuksia henkilöstölle. Jonkin aikaa tämän jälkeen Patria julkaisi sisäiset ohjeet sosiaalisen median pelisäännöistä ja Patrian nimissä esiintymisestä somessa tai muissa medioissa, vastuu ja oikeus kaikesta tiedottamisesta annettiin hyvin tarkasti rajatun henkilöstön ja osaston tehtäväksi sekä vastuualueeksi. Patria-konsernin koko henkilöstö laitettiin lukemaan Patrian uudet eettisen toiminnan ohjeet ja tästä järjestettiin koko henkilöstölle tentti jolla varmistettiin että ohjeet oli luettu ja sisäistetty. Eettisen toiminnan pelisäännöistä on jälkeenpäin muodostettu jatkuva toistuva koulutus jota on pyritty toteuttamaan aina noin joka toinen vuosi, koko konsernin laajuudessa.

Pienemmässä mittakaavassa kriisiviestintäkoneistoa ponnistettiin seuraavan kerran alkuvuodesta 2010 kun Aviation-liiketoiminnan Hornet-osastolla sattui vakava onnettomuus koelennolla. Pitkään, kahdesta käytöstä poistetusta rungosta yhdistelty ja useita vuosia rakenneltu ja korjattu kaksipaikkainen, F/A-18D-mallinen Hornet-torjuntahävittäjä tuhoutui koelennolla pudotessaan virheliiketestauksen aikana ilmenneen teknisen vian seurauksena Juupajoen kunnan maastoon. Kyseinen Frankenplane käynnisti pudotessaan myös melkoisen kriisiviestinnän sarjan, tälläkertaa enimmäkseen yhtiön sisäisessä muodossa. Ulkoisesta viestinnästä vastasi Ilmavoimat sillä heidän lentäjät operoivat kyseistä konetta onnettomuuden sattuessa ja olihan kone myös heidän.

Sisäinen kriisiviestintä oli tämän tapauksen osalta nopeaa ja tehokasta. Onnettomuus tapahtui aamupäivällä ja jo puolen päivän aikaan osastolla oli käynnissä tiedotustilaisuus kaikille paikalle oleville siitä mitä on tapahtunut ja mitä tapahtuneesta tiedetään. Koin itse että tällä kertaa kriisiviestinnässä todellakin onnistuttiin, kaikenlaisilta arvauksilta ja huhuilta saatiin nopeasti katkaistua siivet vaikka varmaa tietoa kaikesta tapahtuneesta ja lentäjien kunnosta ei tuohon kellonaikaan ollut vielä kenelläkään, ensihoito-yksiköilläkin kesti kauan päästä vaikeakulkuisessa talvisessa maastossa lentäjien luokse. Varma tieto tuolloin oli vain se että heittoistuinhyppy oli tapahtunut ja kaksi auennutta laskuvarjoa oli havaittu ilmassa olevasta varmennuskoneesta käsin.

Mitä kriisiviestintään tulee niin täytyy omien kokemusten kautta todeta että mitä suurempi ja yhteiskunnallisesti merkittävämpi ja näkyvä yritys, yhdistys tai julkinen laitos on kyseessä, sen paremmin täytyy myös kriisiviestintään olla varauduttu. Jos Alahärmän autokorjaamolla palaa aamusumpit pannun pohjaan se ei vielä hätkähdytä ketään mutta jos Olkiluodossa sulaa uraanisauva läpi kattilasta on parempi olla jonkinlainen suunnitelma kuinka se asia tuodaan esille
kontrolloidusti ja yhdestä kanavasta tiedotettuna. Ristiriitaisten tietojen julkaisu, esimerkiksi eri liiketoimintayksiköiden kesken ja vieläpä ristiriidassa keskenään on hyvin hämmentävää itse tiedostusta seuraaville.

Suurissa konserneissa olisi hyvä olla vastuuhenkilöt, toimintaohjeet ja myös varasuunnitelmat tiedottamiseen ja kriisitilanteisiin liittyen. Jos työskentelet suurehkossa yrityksessä eikä teillä ole kriisiviestinnästä minkäänlaista strategiaa kehoitan ottamaan sen asian puheeksi ja luomaan sinne sellaisen järjestelmän. Tosipaikan tullen se kyllä maksaa itsensä takaisin, vähän niinkuin hyvä vakuutus, sillä räpätessä roiskuu mutta siivoaminen on helpompaa kun sotkua ei synny enempää.

Andreas Sirén