Löydettävyydestä puhuttaessa mieleeni tulee aina ensimmäisenä ns. hakukonelöydettävyys eli SEO (Search Engine Optimization). Löydettävyys on tämän hetken puhutuimpia aiheita digimarkkinoinnin alalla. Löydettävyydellä tarkoitetaan yritysten verkkosivujen löytymistä hakukoneista.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että verkkosivu löytyy esimerkiksi Googlesta hakutermeillä, jotka ovat yrityksen toimialan ja tuotteiden kannalta oleellisia tai jonkin yrityksen edustaman tai myymän tuotteen yksittäisen nimen perusteella hakiessa. Suurin osa ihmisistä avaa linkin halutulostensa
ensimmäiseltä sivulta, tällöin olisi todella hyvä että yritys löytäisi tiensä myös tuolle ensimmäiselle sivulle, parhaiten esillä olevaksi palveluksi.
Googlen kuin kaikkien muidenkin hakukoneiden fokus on uusien asiakkaiden löytämisessä. Löydettävyyttä on tulkittava sen valossa, kuinka tärkeää tuotteen löytäminen on asiakkaalle ja mikä on kilpailutilanne. Sijoitukset vaihtelevat jatkuvasti ja vaihtelu sivulta toiselle tai jopa kolmannelle on normaalia. Sekin on mahdollista, että vaikka yrityksellä onkin kotisivut, ne eivät tule lainkaan esiin Googlessa. Joko kilpailu on liian ankaraa, tai sivut on tehty tekniikalla, jota Google ei hyväksy, tällaisia voivat olla mm. uudet aktiiviseen sisältöön perustuvat sivustot.
Uusi asiakas etsii aina tuotetta, ei yritystä, sillä eihän uusi asiakas välttämättä tiedä vielä edes tämän yrityksen nimeä, tässä vasta tutustutaan. Vanhat asiakkaat sen sijaan käyttävät puhelinta tai sähköpostia joilla ovat kommunikoineet yrityksen kanssa jo joskus aiemminkin. Hakukoneet käyttävät lopulta melko suurta yhteiskunnallista valtaa, jotkut yritykset menestyvät niiden toiminnan ansiosta ja jotkut taas eivät. Taustalla vaikuttavat myös digitaaliset yhteydet erilaisiin palveluntarjoajiin, onko palvelin jolla sivustosi sijaitsevat kuinka google-ystävällinen ja löytyykö jonkunlainen sopimus jo ennestään esim. verkossa mainostamisen osalta heidän kanssaan. Löydettävyyteen voi vaikuttaa lopulta aika moni asia ja etusivulle pääsijä ei välttämättä
ole maksanut etusivupaikastaan suoralla kaupalla yhtään mitään mutta epäsuorasti rahaa on todennäköisesti kyllä liikkunut jostain myös googlen suuntaan.
Varsinainen hakukoneoptimointi ei kuitenkaan ole pelkkää arpapeliä tai sidosryhmien kanssa arpomista, sitä pystytään toteuttamaan harkiten ja rajatusti hakukoneiden sisäisissä listauksissa jotka lopulta johtavat suoraan myös erilaisiin ulkoisten hakujen hakutuloksiin. Hakukoneoptimointi perustuu hakukoneiden yleiseen toimintalogiikkaan. Hakukoneilla on Internetin sivustoja kiertäviä hakukonerobotteja, jotka tallentavat eli indeksoivat tietoa eri verkkosivuista. Indeksit ovat ikään kuin tietopankkeja, josta palautetaan millisekunneissa tietoa silloin, kun joku hakee hakukoneesta jollakin hakutermillä. Hakukoneen palauttamat tulokset kullakin avainsanalla perustuvat salaisiin algoritmeihin eli matemaattisiin kaavoihin, joiden avulla eri verkkosivuista tallennettu tieto asetetaan toisiinsa nähden paremmuusjärjestykseen.
Löydettävyydestä voidaan puhua myös täysin ulkona kaikesta digitaalisesta kontekstista. Perinteinen löydettävyys tuo minulle aina ensimmäisenä mieleen opasteet ja suuntaviitat. Jos liike sijaitsee vaikeasti tavoitettavassa paikassa tai hieman syrjässä niin hyvät, selkeät, näkyvät ja informatiiviset
opastaulut ovat arvokkaita. Sama pätee myös todella tiheästi hyödynnetyissä paikoissa kuten ostoskeskuksissa, niissäkin taulut ja opasteet ovat hyviä. Löydettävyyteen vaikuttaa mielestäni jonkin verran myös yrityksen nimi, jos nimi ei anna minkäänlaista vinkkiä toimialasta niin suunta on aika huono. Paikallisissa medioissa, ilmaisjakeluissa, mainoksissa jne. on myös hyvä aina mainita yrityksen nimi, se antaa kaivattua näkyvyyttä ja löydettävyyttä.
Andreas Sirén
Monday, May 30, 2016
Innovaatiot yritysten voimavarana
Suomessa on taatusti paljon yrityksiä jotka eivät ole vielä valjastaneet työntekijöidensä innovatiivisuutta yrityksen hyötykäyttöön. Yrityksiä jotka toimivat vanhalla mutta varmalla, hyväksi havaitulla ja pitkään käytössä olleella toimintatavalla. On kangistuttu kaavoihin ja tuudittauduttu turvalliseen tunteeseen että kaikki jatkuu hyvin juuri näin ja tulosta syntyy tasaisella tahdilla.
Joidenkin yritysten kohdalla tämä varmasti pitää paikkaansa, jos toimitat esimerkiksi soraa soramontulta asiakkaalle niin se yrityksen varsinainen ydintoiminta ei siitä paljoa innovoimalla parane, toki voidaan miettiä kaikenlaisia mielenkiintoisia vaihtoehtoja kuinka tilaus, laskutus, markkinointi ja jopa itse toimitus asiakkaalle toteutetaan mutta varsinainen tuote ei tästä enää kehity, se on sitä mitä se on ja se täyttää parhaimmillaan kaikki sille asetetut vaatimukset, niin yksikertainen kuin on.
Uskallan kuitenkin väittää että niitä yrityksiä jotka voisivat innovoinnista tai innovaatioista hyötyä, löytyy maamme kaupparekisteristä enemmän kuin niitä jotka eivät. Innovointi on hieno sana mutta pohjimmiltaan puhutaan kuitenkin asioiden kehittämisestä ja kehittymisestä, ideoinnista. Kehityksen ei tulisi milloinkaan pysähtyä, päinvastoin, tahti on ollut kautta historian kiihtymään päin tai siltä meistä omassa aikakaudessamme elävistä ihmisistä ainakin useimmiten tuntuu, on siis hyvä että asiat kehittyvät niinkuin pitääkin.
Innovointia voi olla yrityksessä monenlaista, joissain se on johdettua ja suunniteltua toimintaa. Joissain yrityksissä sille on annettu jopa tulostavoitteita. Omat kokemukseni innovoinnista työelämässä, innovoivan yrityksen työntekijänä on kaikki vain yhdeltä työnantajalta.
Työnantajallani oli jo taloon tullessani, vuonna 2008, selkeät pelisäännöt innovoinnista ja ideoinnista työhöni liittyen. Työsopimuksen lisäksi töihin tultaessa allekirjoitettiin nippu eritasoisia vaitiolovelvollisuus-asiakirjoja, kuten tällaisella alalla on tavallista, mutta myös asiakirja liittyen työntekijän työsuhteensa aikana tekemiin keskintöihin ja innovaatioihin liittyen. Allekirjoittamalla tämä sopimus annettiin työnantajalle oikeudet kaikkiin työsuhteeni aikana tekemiini keksintöihin sekä innovaatioihin, eikä sitä oltu rajattu vain työaikana tapahtuvia keksintöjä varten, eikä myöskään ainoastaan työhön liittyviin keksintöihin. Harva ihminen tulee todennäköisesti keksineeksi päivittäisen työnsä ohessa jotain maailmaa mullistavaa, varsinkaan jos se ei suoraan kyseiseen työhön liity, mutta ainahan sekin on toki mahdollista.
Omassa työpaikassani ehkäpä tehokkain päivittäisessä ideoinnissa ja innovoinnissa näkyvä mekanismi oli yrityksen oma ideasampo. Jos keksit jotain mielestäsi hyödyllistä niin ei muutakuin kynä käteen ja paperilla kirjoittamaan. Ennalta valikoitu raati kokoontui sitten aina kuukausittain
yhdessä valitsemaan ideoista ne toteuttamiskelpoiset ja parhaat useimmiten palkittiin, yleensä ainakin ne toteutetut jutut. Ideoita tämänkaltaisessa ideasammossa syntyy suuria määriä ja joskus oikein hyviäkin, tämä on mielestäni vähintä sen kaltaista toimintaa mitä jokaisen vähänkään itseään
kehittämään haluavan yrityksen tulisi toteuttaa ja saada työntekijänsä ideoimaan, jonkinlaisia kannustimia on myös hyvä olla. Vaikka tämänkaltainen ideointi ei ole varsinaisesti tuota suuressa mittakaavassa ymmärrettävää innovointia, voi tällaisestakin olla silti suurta hyötyä, joskus henkilöstöltä voi tulla ratkaisevia ideoita koko yrityksen tulevaisuuden pelastamiseksi ja kuinka halvalla sen ratkaisun voi loppupeleissä saadakaan aikaiseksi. Meidän firman ideasampo kehittyi joskus erään esityksen myötä itsekin, järjestelmä vaihtui sähköiseen muotoon ja aloitteen kirjaamisesta tuli vieläkin nopeampaa ja helpompaa, kunhan vain oli pääsy yrityksen intranettiin ja kaikki yhteydet toimivat normaalisti.
Tämänkaltaista innovontia ja ideointia tulisi mielestäni jokaisessa yrityksessä harjoittaa, olen melko varma että se maksaa itsensä lopulta aina takaisin, ennemmin tai myöhemmin.
Andreas Sirén
Joidenkin yritysten kohdalla tämä varmasti pitää paikkaansa, jos toimitat esimerkiksi soraa soramontulta asiakkaalle niin se yrityksen varsinainen ydintoiminta ei siitä paljoa innovoimalla parane, toki voidaan miettiä kaikenlaisia mielenkiintoisia vaihtoehtoja kuinka tilaus, laskutus, markkinointi ja jopa itse toimitus asiakkaalle toteutetaan mutta varsinainen tuote ei tästä enää kehity, se on sitä mitä se on ja se täyttää parhaimmillaan kaikki sille asetetut vaatimukset, niin yksikertainen kuin on.
Uskallan kuitenkin väittää että niitä yrityksiä jotka voisivat innovoinnista tai innovaatioista hyötyä, löytyy maamme kaupparekisteristä enemmän kuin niitä jotka eivät. Innovointi on hieno sana mutta pohjimmiltaan puhutaan kuitenkin asioiden kehittämisestä ja kehittymisestä, ideoinnista. Kehityksen ei tulisi milloinkaan pysähtyä, päinvastoin, tahti on ollut kautta historian kiihtymään päin tai siltä meistä omassa aikakaudessamme elävistä ihmisistä ainakin useimmiten tuntuu, on siis hyvä että asiat kehittyvät niinkuin pitääkin.
Innovointia voi olla yrityksessä monenlaista, joissain se on johdettua ja suunniteltua toimintaa. Joissain yrityksissä sille on annettu jopa tulostavoitteita. Omat kokemukseni innovoinnista työelämässä, innovoivan yrityksen työntekijänä on kaikki vain yhdeltä työnantajalta.
Työnantajallani oli jo taloon tullessani, vuonna 2008, selkeät pelisäännöt innovoinnista ja ideoinnista työhöni liittyen. Työsopimuksen lisäksi töihin tultaessa allekirjoitettiin nippu eritasoisia vaitiolovelvollisuus-asiakirjoja, kuten tällaisella alalla on tavallista, mutta myös asiakirja liittyen työntekijän työsuhteensa aikana tekemiin keskintöihin ja innovaatioihin liittyen. Allekirjoittamalla tämä sopimus annettiin työnantajalle oikeudet kaikkiin työsuhteeni aikana tekemiini keksintöihin sekä innovaatioihin, eikä sitä oltu rajattu vain työaikana tapahtuvia keksintöjä varten, eikä myöskään ainoastaan työhön liittyviin keksintöihin. Harva ihminen tulee todennäköisesti keksineeksi päivittäisen työnsä ohessa jotain maailmaa mullistavaa, varsinkaan jos se ei suoraan kyseiseen työhön liity, mutta ainahan sekin on toki mahdollista.
Omassa työpaikassani ehkäpä tehokkain päivittäisessä ideoinnissa ja innovoinnissa näkyvä mekanismi oli yrityksen oma ideasampo. Jos keksit jotain mielestäsi hyödyllistä niin ei muutakuin kynä käteen ja paperilla kirjoittamaan. Ennalta valikoitu raati kokoontui sitten aina kuukausittain
yhdessä valitsemaan ideoista ne toteuttamiskelpoiset ja parhaat useimmiten palkittiin, yleensä ainakin ne toteutetut jutut. Ideoita tämänkaltaisessa ideasammossa syntyy suuria määriä ja joskus oikein hyviäkin, tämä on mielestäni vähintä sen kaltaista toimintaa mitä jokaisen vähänkään itseään
kehittämään haluavan yrityksen tulisi toteuttaa ja saada työntekijänsä ideoimaan, jonkinlaisia kannustimia on myös hyvä olla. Vaikka tämänkaltainen ideointi ei ole varsinaisesti tuota suuressa mittakaavassa ymmärrettävää innovointia, voi tällaisestakin olla silti suurta hyötyä, joskus henkilöstöltä voi tulla ratkaisevia ideoita koko yrityksen tulevaisuuden pelastamiseksi ja kuinka halvalla sen ratkaisun voi loppupeleissä saadakaan aikaiseksi. Meidän firman ideasampo kehittyi joskus erään esityksen myötä itsekin, järjestelmä vaihtui sähköiseen muotoon ja aloitteen kirjaamisesta tuli vieläkin nopeampaa ja helpompaa, kunhan vain oli pääsy yrityksen intranettiin ja kaikki yhteydet toimivat normaalisti.
Tämänkaltaista innovontia ja ideointia tulisi mielestäni jokaisessa yrityksessä harjoittaa, olen melko varma että se maksaa itsensä lopulta aina takaisin, ennemmin tai myöhemmin.
Andreas Sirén
Wednesday, May 18, 2016
Finnan kirjalista
On hienoa huomata kuinka paljon erilaista tietoa näinkin pienessä porukassa kuin mikä kurssimme koko on, voi löytyä ja kuinka paljon erilaista liiketalouden kirjallisuutta opiskelijat ovat löytäneet ja listanneet Finnan järjestelmään. Listaa on innostava selata, niin paljon teoksia joiden nimi, kuvaus ja visuaalinen ulkoasu houkuttelee kurkistamaan mitä kansien väliin on kirjoitettu. Harmillista kun aikaa on rajallisesti, kaikkeen tähän kirjallisuuteen mitä tarjolla nyt on ei millään ehdi tutustua mutta listalta on parasta löytää ne itseään eniten palvelevat teokset.
Omat fiilikseni ovat nyt kevään aikana olleet yhä enemmän sen suuntaiset että haluan lukea enemmän markkinoinnista, olen nyt keväällä lukenut jo kahta Parantaisen kirjoittamaa markkinointi-ideoita käsittelevää kirjaa ja tuntuu että siitä aiheesta en vain saa tarpeekseni. Ihmisillä on niin paljon hyviä ideoita ja on uskomatonta kuinka joku on pystynyt koostamaan niistä noinkin laajan tietokokoelman kirjalliseen muotoon. Hyvien ideoiden lukeminen herättää myös lukijassa ideoita, osa voi olla aivan uusia ja osa kirjasta luettujen ideoiden soveltamista itseään paremmin palvelevaan muotoon, Parantaisen yhden suosituimman kirjan nimi kiteyttää asian kyllä hienosti, pölli tästä.
Kirjalistaa selatessa huomaa myös kuinka moni kirjoista onkin jo ainakin jollain tavalla tuttu, niitä ei ole lukenut mutta todella montaa niistä olen vähintäänkin selannut ja etsinyt niistä tietynlaisia juttuja. Ison osan Editan julkaisemista kirjoista olen myös kantanut kirjastosta kotiin ja takaisin mutta en ole niitä ehtinyt lukea, korkeintaan selata. Editan kirjoissa on tyylillisesti jotain joka saa minussa myös pieniä hyljintäreaktioita aikaiseksi, ehkä se on kirjojen liian oppikirjamainen tyyli. Tietoa niissä kyllä on valtavasti mutta välillä sen etsiminen niistä tuntuu toivottomalta, niin paljon tekstiä ja ei kovinkaan paljoa kuvitusta, puuduttavaa lukemista ja kankeaan muotoon kirjoitettuna.
Liiketalouden ryhmämme kirjalista löytyy tästä linkistä: https://tamk.finna.fi/List/342692
Andreas Sirén
Omat fiilikseni ovat nyt kevään aikana olleet yhä enemmän sen suuntaiset että haluan lukea enemmän markkinoinnista, olen nyt keväällä lukenut jo kahta Parantaisen kirjoittamaa markkinointi-ideoita käsittelevää kirjaa ja tuntuu että siitä aiheesta en vain saa tarpeekseni. Ihmisillä on niin paljon hyviä ideoita ja on uskomatonta kuinka joku on pystynyt koostamaan niistä noinkin laajan tietokokoelman kirjalliseen muotoon. Hyvien ideoiden lukeminen herättää myös lukijassa ideoita, osa voi olla aivan uusia ja osa kirjasta luettujen ideoiden soveltamista itseään paremmin palvelevaan muotoon, Parantaisen yhden suosituimman kirjan nimi kiteyttää asian kyllä hienosti, pölli tästä.
Kirjalistaa selatessa huomaa myös kuinka moni kirjoista onkin jo ainakin jollain tavalla tuttu, niitä ei ole lukenut mutta todella montaa niistä olen vähintäänkin selannut ja etsinyt niistä tietynlaisia juttuja. Ison osan Editan julkaisemista kirjoista olen myös kantanut kirjastosta kotiin ja takaisin mutta en ole niitä ehtinyt lukea, korkeintaan selata. Editan kirjoissa on tyylillisesti jotain joka saa minussa myös pieniä hyljintäreaktioita aikaiseksi, ehkä se on kirjojen liian oppikirjamainen tyyli. Tietoa niissä kyllä on valtavasti mutta välillä sen etsiminen niistä tuntuu toivottomalta, niin paljon tekstiä ja ei kovinkaan paljoa kuvitusta, puuduttavaa lukemista ja kankeaan muotoon kirjoitettuna.
Liiketalouden ryhmämme kirjalista löytyy tästä linkistä: https://tamk.finna.fi/List/342692
Andreas Sirén
Kriisiviestintää
Muistan hyvin kun aloitin työni ensimmäisessä oikeasti suuressa Suomalaisessa yrityksessä, jonka palveluksessa siis yhä tänäkin päivänä olen. En ollut työskennellyt kyseissä firmassa kuin vasta muutaman kuukauden kun sain ensikosketuksen siitä mitä kriisiviestintä sanana yritysmaailmassa
oikein tarkoittaa. Patria-konserni ajautui loppukesästä 2008 hieman suuremman luokan kriisiin. Konsernin toimitusjohtaja Jorma Wiitakorpi ja useita muita Patrian johtajia vangittiin poliisitutkinnan ajaksi. Alkoi valtava myllytys Patria Land & Armament -yksikön ja konsernin johdon sekä kauppoja valmistelleiden yksiköiden ja ulkopuolelta palkattujen konsulttien toiminnasta Sloveniaan myytyihin taktisiin AMV-miehistönkuljetusvaunuihin liittyen.
Aluksi konseri oli hieman hakoteillä niin tiedottamisessa kuin toimintaohjeidenkin jaossa, tämän kokoluokan sisäiseen kriisiin ei oltu selkeästi varauduttu vaikka vastaavankaltaisia syytöksiä ja epäilyksiä oli jo aiemmin nosteltu mediassa pintaan, pitävää näyttöä ei kuitenkaan ollut.
Tapaus liittyi epäilyyn törkeän lahjuksen antamisesta ja valtionyhtiön varojen väärinkäytöksistä sekä epäeettisestä toiminnasta kauppojen loppuun saattamiseksi. Kaikki nämä syytökset Patriaa ja sen johtoa sekä henkilöstöä kohtaan lopulta kaatuivat, osa kuitenkin vasta korkeimmissa oikeusasteissa.
Tapaus oli Patrialle kova paikka ja yritys sai paljon negatiivista huomiota tämän tapauksen johdosta, maailmanlaajuisestikin. On laskettu että Patria ja samalla Suomen valtio, menetti useita miljoonia euroja tapauksen puimisen yhteydessä ja siitä heijastuvien erilaisten negatiivisten kerrannaisvaikutusten muodossa, mm. potentiaalisten muiden kauppojen kaaduttua tästä samasta tuotteesta mitä Sloveniaan oli nyt suuren kohun saattelemana myyty.
Konserni otti tapauksesta kuitenkin opikseen, myös kriisiviestinnän sekä konsernin sisäisten toimintaohjeiden muodossa. Toimitusjohtaja vaihtui ja yritys julkaisi uudet sisäiset toimintaohjeet vastaavien tapausten tai tapausepäilyjen varalle ja teki selkeät ohjeet kaikesta tiedottamisesta mitä Patria tekee yrityksestä ulospäin. Perässä seurasi lisää toimintaohjeita ja koulutuksia henkilöstölle. Jonkin aikaa tämän jälkeen Patria julkaisi sisäiset ohjeet sosiaalisen median pelisäännöistä ja Patrian nimissä esiintymisestä somessa tai muissa medioissa, vastuu ja oikeus kaikesta tiedottamisesta annettiin hyvin tarkasti rajatun henkilöstön ja osaston tehtäväksi sekä vastuualueeksi. Patria-konsernin koko henkilöstö laitettiin lukemaan Patrian uudet eettisen toiminnan ohjeet ja tästä järjestettiin koko henkilöstölle tentti jolla varmistettiin että ohjeet oli luettu ja sisäistetty. Eettisen toiminnan pelisäännöistä on jälkeenpäin muodostettu jatkuva toistuva koulutus jota on pyritty toteuttamaan aina noin joka toinen vuosi, koko konsernin laajuudessa.
Pienemmässä mittakaavassa kriisiviestintäkoneistoa ponnistettiin seuraavan kerran alkuvuodesta 2010 kun Aviation-liiketoiminnan Hornet-osastolla sattui vakava onnettomuus koelennolla. Pitkään, kahdesta käytöstä poistetusta rungosta yhdistelty ja useita vuosia rakenneltu ja korjattu kaksipaikkainen, F/A-18D-mallinen Hornet-torjuntahävittäjä tuhoutui koelennolla pudotessaan virheliiketestauksen aikana ilmenneen teknisen vian seurauksena Juupajoen kunnan maastoon. Kyseinen Frankenplane käynnisti pudotessaan myös melkoisen kriisiviestinnän sarjan, tälläkertaa enimmäkseen yhtiön sisäisessä muodossa. Ulkoisesta viestinnästä vastasi Ilmavoimat sillä heidän lentäjät operoivat kyseistä konetta onnettomuuden sattuessa ja olihan kone myös heidän.
Sisäinen kriisiviestintä oli tämän tapauksen osalta nopeaa ja tehokasta. Onnettomuus tapahtui aamupäivällä ja jo puolen päivän aikaan osastolla oli käynnissä tiedotustilaisuus kaikille paikalle oleville siitä mitä on tapahtunut ja mitä tapahtuneesta tiedetään. Koin itse että tällä kertaa kriisiviestinnässä todellakin onnistuttiin, kaikenlaisilta arvauksilta ja huhuilta saatiin nopeasti katkaistua siivet vaikka varmaa tietoa kaikesta tapahtuneesta ja lentäjien kunnosta ei tuohon kellonaikaan ollut vielä kenelläkään, ensihoito-yksiköilläkin kesti kauan päästä vaikeakulkuisessa talvisessa maastossa lentäjien luokse. Varma tieto tuolloin oli vain se että heittoistuinhyppy oli tapahtunut ja kaksi auennutta laskuvarjoa oli havaittu ilmassa olevasta varmennuskoneesta käsin.
Mitä kriisiviestintään tulee niin täytyy omien kokemusten kautta todeta että mitä suurempi ja yhteiskunnallisesti merkittävämpi ja näkyvä yritys, yhdistys tai julkinen laitos on kyseessä, sen paremmin täytyy myös kriisiviestintään olla varauduttu. Jos Alahärmän autokorjaamolla palaa aamusumpit pannun pohjaan se ei vielä hätkähdytä ketään mutta jos Olkiluodossa sulaa uraanisauva läpi kattilasta on parempi olla jonkinlainen suunnitelma kuinka se asia tuodaan esille
kontrolloidusti ja yhdestä kanavasta tiedotettuna. Ristiriitaisten tietojen julkaisu, esimerkiksi eri liiketoimintayksiköiden kesken ja vieläpä ristiriidassa keskenään on hyvin hämmentävää itse tiedostusta seuraaville.
Suurissa konserneissa olisi hyvä olla vastuuhenkilöt, toimintaohjeet ja myös varasuunnitelmat tiedottamiseen ja kriisitilanteisiin liittyen. Jos työskentelet suurehkossa yrityksessä eikä teillä ole kriisiviestinnästä minkäänlaista strategiaa kehoitan ottamaan sen asian puheeksi ja luomaan sinne sellaisen järjestelmän. Tosipaikan tullen se kyllä maksaa itsensä takaisin, vähän niinkuin hyvä vakuutus, sillä räpätessä roiskuu mutta siivoaminen on helpompaa kun sotkua ei synny enempää.
Andreas Sirén
oikein tarkoittaa. Patria-konserni ajautui loppukesästä 2008 hieman suuremman luokan kriisiin. Konsernin toimitusjohtaja Jorma Wiitakorpi ja useita muita Patrian johtajia vangittiin poliisitutkinnan ajaksi. Alkoi valtava myllytys Patria Land & Armament -yksikön ja konsernin johdon sekä kauppoja valmistelleiden yksiköiden ja ulkopuolelta palkattujen konsulttien toiminnasta Sloveniaan myytyihin taktisiin AMV-miehistönkuljetusvaunuihin liittyen.
Aluksi konseri oli hieman hakoteillä niin tiedottamisessa kuin toimintaohjeidenkin jaossa, tämän kokoluokan sisäiseen kriisiin ei oltu selkeästi varauduttu vaikka vastaavankaltaisia syytöksiä ja epäilyksiä oli jo aiemmin nosteltu mediassa pintaan, pitävää näyttöä ei kuitenkaan ollut.
Tapaus liittyi epäilyyn törkeän lahjuksen antamisesta ja valtionyhtiön varojen väärinkäytöksistä sekä epäeettisestä toiminnasta kauppojen loppuun saattamiseksi. Kaikki nämä syytökset Patriaa ja sen johtoa sekä henkilöstöä kohtaan lopulta kaatuivat, osa kuitenkin vasta korkeimmissa oikeusasteissa.
Tapaus oli Patrialle kova paikka ja yritys sai paljon negatiivista huomiota tämän tapauksen johdosta, maailmanlaajuisestikin. On laskettu että Patria ja samalla Suomen valtio, menetti useita miljoonia euroja tapauksen puimisen yhteydessä ja siitä heijastuvien erilaisten negatiivisten kerrannaisvaikutusten muodossa, mm. potentiaalisten muiden kauppojen kaaduttua tästä samasta tuotteesta mitä Sloveniaan oli nyt suuren kohun saattelemana myyty.
Konserni otti tapauksesta kuitenkin opikseen, myös kriisiviestinnän sekä konsernin sisäisten toimintaohjeiden muodossa. Toimitusjohtaja vaihtui ja yritys julkaisi uudet sisäiset toimintaohjeet vastaavien tapausten tai tapausepäilyjen varalle ja teki selkeät ohjeet kaikesta tiedottamisesta mitä Patria tekee yrityksestä ulospäin. Perässä seurasi lisää toimintaohjeita ja koulutuksia henkilöstölle. Jonkin aikaa tämän jälkeen Patria julkaisi sisäiset ohjeet sosiaalisen median pelisäännöistä ja Patrian nimissä esiintymisestä somessa tai muissa medioissa, vastuu ja oikeus kaikesta tiedottamisesta annettiin hyvin tarkasti rajatun henkilöstön ja osaston tehtäväksi sekä vastuualueeksi. Patria-konsernin koko henkilöstö laitettiin lukemaan Patrian uudet eettisen toiminnan ohjeet ja tästä järjestettiin koko henkilöstölle tentti jolla varmistettiin että ohjeet oli luettu ja sisäistetty. Eettisen toiminnan pelisäännöistä on jälkeenpäin muodostettu jatkuva toistuva koulutus jota on pyritty toteuttamaan aina noin joka toinen vuosi, koko konsernin laajuudessa.
Pienemmässä mittakaavassa kriisiviestintäkoneistoa ponnistettiin seuraavan kerran alkuvuodesta 2010 kun Aviation-liiketoiminnan Hornet-osastolla sattui vakava onnettomuus koelennolla. Pitkään, kahdesta käytöstä poistetusta rungosta yhdistelty ja useita vuosia rakenneltu ja korjattu kaksipaikkainen, F/A-18D-mallinen Hornet-torjuntahävittäjä tuhoutui koelennolla pudotessaan virheliiketestauksen aikana ilmenneen teknisen vian seurauksena Juupajoen kunnan maastoon. Kyseinen Frankenplane käynnisti pudotessaan myös melkoisen kriisiviestinnän sarjan, tälläkertaa enimmäkseen yhtiön sisäisessä muodossa. Ulkoisesta viestinnästä vastasi Ilmavoimat sillä heidän lentäjät operoivat kyseistä konetta onnettomuuden sattuessa ja olihan kone myös heidän.
Sisäinen kriisiviestintä oli tämän tapauksen osalta nopeaa ja tehokasta. Onnettomuus tapahtui aamupäivällä ja jo puolen päivän aikaan osastolla oli käynnissä tiedotustilaisuus kaikille paikalle oleville siitä mitä on tapahtunut ja mitä tapahtuneesta tiedetään. Koin itse että tällä kertaa kriisiviestinnässä todellakin onnistuttiin, kaikenlaisilta arvauksilta ja huhuilta saatiin nopeasti katkaistua siivet vaikka varmaa tietoa kaikesta tapahtuneesta ja lentäjien kunnosta ei tuohon kellonaikaan ollut vielä kenelläkään, ensihoito-yksiköilläkin kesti kauan päästä vaikeakulkuisessa talvisessa maastossa lentäjien luokse. Varma tieto tuolloin oli vain se että heittoistuinhyppy oli tapahtunut ja kaksi auennutta laskuvarjoa oli havaittu ilmassa olevasta varmennuskoneesta käsin.
Mitä kriisiviestintään tulee niin täytyy omien kokemusten kautta todeta että mitä suurempi ja yhteiskunnallisesti merkittävämpi ja näkyvä yritys, yhdistys tai julkinen laitos on kyseessä, sen paremmin täytyy myös kriisiviestintään olla varauduttu. Jos Alahärmän autokorjaamolla palaa aamusumpit pannun pohjaan se ei vielä hätkähdytä ketään mutta jos Olkiluodossa sulaa uraanisauva läpi kattilasta on parempi olla jonkinlainen suunnitelma kuinka se asia tuodaan esille
kontrolloidusti ja yhdestä kanavasta tiedotettuna. Ristiriitaisten tietojen julkaisu, esimerkiksi eri liiketoimintayksiköiden kesken ja vieläpä ristiriidassa keskenään on hyvin hämmentävää itse tiedostusta seuraaville.
Suurissa konserneissa olisi hyvä olla vastuuhenkilöt, toimintaohjeet ja myös varasuunnitelmat tiedottamiseen ja kriisitilanteisiin liittyen. Jos työskentelet suurehkossa yrityksessä eikä teillä ole kriisiviestinnästä minkäänlaista strategiaa kehoitan ottamaan sen asian puheeksi ja luomaan sinne sellaisen järjestelmän. Tosipaikan tullen se kyllä maksaa itsensä takaisin, vähän niinkuin hyvä vakuutus, sillä räpätessä roiskuu mutta siivoaminen on helpompaa kun sotkua ei synny enempää.
Andreas Sirén
Yritysviestinnän harjoitus, pohdintaa kaupan asiakirjoista
Yritysviestinnän asiakirjaharjoitukset olivat minulle kaikki tietyllä tasolla ennestään tuttuja julkaisuja. Olen tehnyt työelämässäni lukuisia tiedotteita, kokouskutsuja ja pöytäkirjoja ja harrastusteni sekä vapaa-ajan puolelta taas nuo tarjouspyynnöt ja reklamaatiot ovat tutumpia.
Täysin uutta asiakirjaa en tässä tehtävässä kohdannut mutta oli mielenkiintoista pysähtyä ajattelemaan noiden kaikkien sisältöä ja muotoilua tehtävän mukaisesti, ei niitä yleensä arkisessa työssä kirjoittaessaan tule ajatelleeksi aina samalla tavalla, ne ovat enemmänkin vain työkaluja.
Kaupallisen tiedotteen, kuin myös tarjouksen tai mainoksen tekemisessä eniten päänvaivaa minulle aiheuttaa useimmiten tapa kuinka asiakasta, tai potentiaalista tulevaa asiakasta kuuluu tekstissä puhutella. Monesti itse sisältöä kirjoittaessa tulee tunne että muodot joita luonnostani pyrin
käyttämään ovat liian virallisia ja että tekstin kielestä tulee liian muodollista ja kankeaa jolloin tietty rentous siitä yleensä katoaa.
En pidä jäykistä tiedotus tai viestintätavoista mutta monissa yhteyksissä rentous taas tuntuu epäkunnioittavalta tai vähintäänkin epäammattimaiselta. Olisi hienoa oppia laatimaan laadukkaampia tiedotteita siten että ei tarvitsisi keskittyä niin paljoa itse tekstin muotoiluun. Tiedotteiden asiasisällön kanssa minulla ei yleensä ole ongelmia. Tuntuu että tekstiä pyrkii syntymään usein vähän liiankin kanssa ja tiedotetta tai tarjousta joutuu sitten jälkikäteen hieman lyhentelemään ja ylimääräisiä jaaritteluja tai asioiden toistoja sieltä poistamaan. Sisällön muotoilu vie aina eniten aikaa.
Olin poissa huhtikuun lähipäiviltä ulkomailla asumiseni vuoksi joten tein kaikki asiakirjat joita tehtävälistalle oli laitettu, moni näistä minulta olisi löytynyt suoraan arkistoistakin mutta kirjoitin lähes kaikki niistä silti uudestaan, yhden niistä vielä oikeastaan pelkän puhelinkeskustelun perusteella. Niinkuin asia olisi käsitelty osaltani jos minua olisikin puhelun sijaan lähestytty kirjallisesti sähköpostitse. Tämä mukaanluettuna kaikki tekemäni asiakirjaharjoitukset ovat sisältöineen suoraan oikeasta elämästä, ainoastaan joitakin asiakkaiden nimiä ja päivämääriä on niihin saatettu muuttaa.
Andreas Sirén
Täysin uutta asiakirjaa en tässä tehtävässä kohdannut mutta oli mielenkiintoista pysähtyä ajattelemaan noiden kaikkien sisältöä ja muotoilua tehtävän mukaisesti, ei niitä yleensä arkisessa työssä kirjoittaessaan tule ajatelleeksi aina samalla tavalla, ne ovat enemmänkin vain työkaluja.
Kaupallisen tiedotteen, kuin myös tarjouksen tai mainoksen tekemisessä eniten päänvaivaa minulle aiheuttaa useimmiten tapa kuinka asiakasta, tai potentiaalista tulevaa asiakasta kuuluu tekstissä puhutella. Monesti itse sisältöä kirjoittaessa tulee tunne että muodot joita luonnostani pyrin
käyttämään ovat liian virallisia ja että tekstin kielestä tulee liian muodollista ja kankeaa jolloin tietty rentous siitä yleensä katoaa.
En pidä jäykistä tiedotus tai viestintätavoista mutta monissa yhteyksissä rentous taas tuntuu epäkunnioittavalta tai vähintäänkin epäammattimaiselta. Olisi hienoa oppia laatimaan laadukkaampia tiedotteita siten että ei tarvitsisi keskittyä niin paljoa itse tekstin muotoiluun. Tiedotteiden asiasisällön kanssa minulla ei yleensä ole ongelmia. Tuntuu että tekstiä pyrkii syntymään usein vähän liiankin kanssa ja tiedotetta tai tarjousta joutuu sitten jälkikäteen hieman lyhentelemään ja ylimääräisiä jaaritteluja tai asioiden toistoja sieltä poistamaan. Sisällön muotoilu vie aina eniten aikaa.
Olin poissa huhtikuun lähipäiviltä ulkomailla asumiseni vuoksi joten tein kaikki asiakirjat joita tehtävälistalle oli laitettu, moni näistä minulta olisi löytynyt suoraan arkistoistakin mutta kirjoitin lähes kaikki niistä silti uudestaan, yhden niistä vielä oikeastaan pelkän puhelinkeskustelun perusteella. Niinkuin asia olisi käsitelty osaltani jos minua olisikin puhelun sijaan lähestytty kirjallisesti sähköpostitse. Tämä mukaanluettuna kaikki tekemäni asiakirjaharjoitukset ovat sisältöineen suoraan oikeasta elämästä, ainoastaan joitakin asiakkaiden nimiä ja päivämääriä on niihin saatettu muuttaa.
Andreas Sirén
Subscribe to:
Comments (Atom)