Auto 2016 -messut Helsingin Messukeskuksessa 19.11.2016

Kävin tutustumassa yrittäjäkollegani kanssa Auto 2016-tapahtumaan Helsingin Messukeskuksessa lauantaina 19.11.2016. Nämä olivat minulle ensimmäiset auto-alan messut joissa vierailin Suomessa nyt sivutoimisena autokauppias-yrittäjänä toimiessani joten osittain voisi ajatella kyseessä olleen työreissu vaikka autot tosin kiinnostavat minua yhä vapaa-ajallanikin.

Vaikka kyseessä oli täysin uusi tapahtuma, niin rima oli asetettu heti alusta alkaen korkealle ja veikkaan että nämä tulevat olemaan muutamassa vuodessa suurimmat autoalan messut Suomessa, toki näiden messujen konsepti eroaa hieman muista automessuista sillä tähän tapahtumaan oli onnistuttu integroimaan myös autojen koeajomahdollisuus omalla tarkoitukseensa rakennetulla koeajoradalla joka lähti messukeskuksen sisätiloista rajatulle osalle parkkialuetta.

Tapahtumassa edustettuna olivat mielestäni kaikki Suomessa tällä hetkellä myynnissä olevat uudet automerkit. Eri merkkien kesken oli kuitenkin lähdetty liikkeelle huomattavasti erilaisin ennakko-odotuksin ja panoksin tähän tapahtumaan, hyvänä esimerkkinä voisin kertoa kolmen laadukkaimman Saksalaismerkin messuosastojen taso-eroista, merkit ovat, aakkosjärjestyksessä, Audi, BMW ja Mercedes-Benz.

Aloitan Audista, jonka osasto oli melko suuri ja osittain myös yhdistetty Volkswagenin osastoon, onhan molemmilla kuitenkin Suomessa sama maahantuoja ja molemmat merkit kuuluvat samaan konserniin. Näytillä oli melkein 10 erilaista Audin myynnissä olevaa mallia, hittimalleista kauppakasseihin ja myös kaksi hieman erikoisempaa, yksi RS- ja toinen S-sarjan erikoismalli. Osastolla oli useita myyjiä ja messuesittelijöitä, ilmaista mainosmateriaalia oli jaossa paljon ja osaston sijainti ja väljyys ohjasivat ihmismassat kulkemaan osaston läpi vaikka he eivät olisi olleet kiinnostuneita kyseisistä autoista, hyvä taktiikka siis.

BMW loisti myös mutta hieman kyseenalaisilla meriiteillä, nimittäin lähes täydellisellä poissaolollaan. Merkin osasto koostui yhdestä nojailukolumnista ja banderollista joiden eteen oli saatu yksi myynnissä oleva malli ja kaksi esittelijää. Malli oli sentään onnistuttu valitsemaan hyvin maksimaalisen yleisön saamiseksi, esillä oli nimittäin uusi i8 sähköhybridi-urheiluauto ja vieläpä harvinaisessa punaisessa värissä. Ihmiset toki jonottivat istumaan uuteen i8-autoon mutta mitä BMW tästä hyötyi, tuskin ainakaan sai myytyä messuilla kovinkaan montaa autoa verrattuna muihin merkkeihin jotka olivat tuoneet ne oikeat massamyyntituotteensa näytille ja ajettaviksi tapahtumaan. BMW mahdollisesti oppii tästä vuodesta ensi vuodelle että tapahtuma on todellakin vakavasti otettava ja suuren yleisön näyttely jossa tehdään kauppaa.

Mercedes-Benz oli saanut mielestäni aikaan eniten itsensä näköisen osaston ja se oli todella edustava. Näytillä oli lähes kaksikymmentä Mersun tuotannossa olevaa mallia, pienistä malleista aivan suurimpiin katumaastureihin asti ja kaikkea siltä väliltä. Näytillä oli myös Suomen teillä varsin harvinaisiksi näyiksi jääviä AMG-malleja kuin myös uusi S-sarja ja S-Coupe. Osasto oli rakennettu tyylillä ja autot saivat arvonsa mukaisen miljöön. Uudessakaupungissa jo nyt matalalla volyymillä valmistettava GLC-malli oli näyttävästi esillä ja sen oviin oli teipattu suurin kirjaimin ’Made in Uusikaupunki’, kyseisten autojen ostajille oli myös luotu oma vip-puoli, Uusikaupunki-lounge yksityisine kahvitarjoiluineen, hieno ja arvokas toteutus. Myös myyjiä oli jalkautettu osastolle useita ja esitteitä ja muuta mainostavaraa oli reilusti jaossa, varmasti onnistunut ja tavoitteisiin yltänyt messuviikonloppu siis myös Mersun porukalla.

Vastaavia eroavaisuuksia ja tasoeroja näki myös monen muun automerkin välillä. Jotkut olivat lähteneet matkaan matalalla budjetilla, varmaankin vain katsomaan minkälaisesta tapahtumasta on kysymys, loput taas ottivat tapahtuman heti haltuunsa. Voittajat ja häviäjät tässä jaossa ovatkin aika luonnollisesti selvillä sillä messut olivat selkeä kävijämenestys. 

Messukeskuksessa vieraili viikonlopun aikana yli 31 000 kävijää ja koeajojakin ajettiin tapahtumassa yli 2500 joista moni oli johtanut kauppoihin. Uskon että Auto 2017 tapahtuma tulee olemaan vieläkin isompi ja nyt avausvuonna epäröineet kauppiaat lähtevät silloin myös tosissaan mukaan esittelemään edustamaansa kalustoa.

Vaikka oman yritykseni pääpaino onkin niissä tavallisissa ja perusvarmoissa käyttöautoissa on autonäyttelyissä silti hienoa käydä aina mahdollisuuksien mukaan tutustumassa niihin erikoisautoihin joita omalle kohdalle osuu harvoin ja joita ei juuri Suomen tieliikenteessäkään näy. Tästä syystä tämän lukijat varmaankin ymmärtävät miksi en liitä tähän kirjoitelmaan yhtäkään kuvaa Toyotan messuosastolta vaan laitoin muutaman omaa silmääni oikeasti miellyttävän automuotoilun valikoidun herkkupalan. Näitä meni kuulemani mukaan messuilla myös muutamia yksilöitä kaupaksi Luxury Collection by Auto Outletin tyylikkäällä ja eksklusiivisella messuosastolla joka oli omasta mielestäni helposti tapahtuman tyylikkäin.

Andreas Sirén / PlusAuto Finland Oy

Eettisyys kehitystrendinä

Yhteiskuntavastuu, vihreät arvot ja eettisyys näkyvät nykyään monen yrityksen julkisivussa ja tätä trendiä osataan jo hyödyntää tehokkaasti markkinoinnissakin. Positiivisia arvoja korostetaan ja niillä kerätään huomiota, silti negatiiviset kokemukset jäävät moninkertaisesti paremmin mieleen aina jos jotain sellaista tulee ilmi. Focusta olisi syytä keskittää yritysten sisällä itse toimintaan eikä vain kulisseihin kuten vastuullisuusoppaassakin korostetaan, silloin ei tarvitse myöskään jännittää että jotain epämiellyttävää nousee esille jos ne tekijät on minimoitu jo itse toiminnassa.

Uskon itsekin että vastuullisuus tulee tulevaisuudessa olemaan jollain tasolla kansainvälinen sekä toivottavasti myös kansallinen standardi ja suurin hyöty sen aktiivisesta omaehtoisesta kehittämisestä ja näyttämisestä olisi hyödynnettävä nyt. Silloin kun kaikki yritykset ovat vastuullisia, se ei ole enää kilpailutekijä vaan lainsäädännöllinen vaatimus ja silloin kilpaillaan ja erotutaan jo mahdollisesti jollain aivan muulla asialla ja yhteiskuntavastuun kanto on arkipäivää ja integroitu yrityksen toimintaan.

Mielestäni suurin yksittäinen, monia suuryrityksiä ja korporaatioita yhdistävä tekijä yhteiskuntavastuun kiertelystä on verotuksen kiertäminen, sen kautta kuitenkin ohjataan suuria rahavirtoja yhteiskunnan hyödyksi, oli toiminta-alue sitten missä päin maailmaa tahansa. Tämänkaltainen toiminta on usein vielä melko hyvin piiloteltua ja nykyinen kansainvälinen lainsäädäntö jopa osittain mahdollistaa sen. Tämän ongelman ratkaisemiseksi toivoisi tapahtuvan suuriakin kansainvälisiä toimenpiteitä ja keinoja, ongelma kun tuntuu olevan yhteinen koko läntiselle pallonpuoliskolle.

Virheiden korjaaminen ajoissa ja mielellään jopa ennaltaehkäisevästi on mielestäni tärkeää yritykselle. Omalta kohdaltani täytyy esimerkiksi nostaa tässä vastuullisuusoppaassakin jo enemmän positiiviseen sävyyn esitelty Neste. Olen toiminut polttoaineteollisuuden toimintoja tuntien niin ilmailu kuin tieliikenne-alallakin ja Neste edustaa minulle yrityksenä malliesimerkkiä yhteiskuntavastuuttomasta yrityksestä, vielä jopa ihan globaalilla tasolla.

Elettiin 2010-luvun alkuvuosia ja biopolttoaineiden kysyntä oli jo huimassa nousussa maailmalla. Suomi, tavoilleen uskollisena tuli hieman jälkijunassa mutta sitten saatiin kuin saatiinkin lainsäädäntö kohdilleen joka mahdollisti ympäristön osittaisen huomioon ottavan toiminnan polttoaineiden kanssa myös Suomessa.

Kaksi suurta Suomalaista öljyalan toimijaa alkoivat innovoimaan. Neste totesi että päästöjä leikataan hyvin palmuöljyllä ja palmuöljyä on siten saatava raaka-aineeksi, koska kaikki muutkin tekevät niin. Palmuöljyä saadaan halvalla mm. Indonesian sademetsistä jossa myös uhanalainen Sumatrantiikeri elää. Tämä innovointi toi Nesteelle hieman kyseenalaisen, maailman vastuuttomimman yrityksen palkinnon, vieläpä kahtena vuonna peräkkäin. Kyllä me Suomalaiset osaamme!

Mutta ei hätää, kyllä me oikeastaan osaamme, varsinkin kun jätetään kysymättä konsultaatiota suurelta valtio-omisteiselta öljy-yhtiöltä. Nimittäin samaan aikaan toisaalla, ST1:n kehitysyksikössä välähti. Suomessa menee vuosittain tuhansia tonneja biojätettä kaatopaikoille, tästähän voisi helposti tehdä käymisteitse valmistettua biopolttoainetta ja vieläpä melko kustannustehokkaasti. Syntyi Suomessa myyntinimellä RE85 kulkeva polttoaine, jota ST1 edelleen yksinoikeudella valmistaa vaikkakin heidän valmistamansa polttoaine on jo myynnissä myös ABC ja Shell asemilla, omien ST1 asemien lisäksi.

RE85 on, enintään 85% bioetanolia, ja loppuosan perinteistä bensaa sisältävä polttoaine joka soveltuu bensamoottorisiin ajoneuvoihin jotka ovat ns. Flexfuel –malleja. Näissä autoissa polttoaineensyöttö ja polttoaine-ilmaseoksen sytytys on modifioitu optimaaliseksi polttamaan kyseistä polttoainetta, moottorin rakenne on muutoin sama kuin tavallisissa bensa-autoissakin, niin kuin suurin osa kaikista muistakin komponenteista.  Näillä autoilla voi useimmassa tapauksessa myös halutessaan ajaa tavallisella bensiinillä jos RE85 polttoainetta ei jostain syystä ole saatavilla, auto mukautuu tankattuun polttoaineeseen automaattisesti.

Etanolipohjaisia polttoaineita on ollut tarjolla ympäri maailmaa jo kauan ennen kuin se tuli Suomessa tarjolle mutta Ruotsia lukuun ottamatta useimmat maat valmistavat siinä käytetyn etanolin mahdollisesti melko epäeettiselläkin tavalla. Esimerkiksi Yhdysvalloissa flexfuel-polttoaineiden etanoli tuotetaan ensisijaisesti maissia viljelemällä, ja kuten arvata saattaa, kyseessä ei ole kovinkaan vähäpäästöinen tapa tuottaa sitä. Sen tuottaminen kasvattamalla polttoaineeksi on myös samalla pois jonkun lautaselta. RE85 polttoaine laskee ajoneuvon fossiilisia päästöjä jopa 80% ja sen etanoli-osuus tuotetaan 100% Suomessa ja 100% biojätteestä, ei huono innovaatio, eihän. Sen hinta polttoainepumpulla on myös noin 35% halvempaa kuin halvin bensiini vaikkakin flexfuel-ajoneuvo yleensä kuluttaa RE85 polttoainetta enemmän kuin se kuluttaisi perinteistä bensiiniä. Hinnan ja kulutuksen suhdeluku on kuitenkin kuluttajalle voitollinen RE85-polttoaineen suuntaan, ympäristövaikutuksesta puhumattakaan.

Maailma voi sittenkin pelastua, vai voiko? Nyt on käsitelty yritysten yhteiskuntavastuuta mutta mitä jos yhteiskunta ei toimi itse vastuullisesti vaan lainsäädäntö laahaa 90-luvulla ja ilmaston lämpenemistä ei tunnusteta tosiasiaksi tai ainakaan sen hyväksi ei osata tehdä tarvittavia muutoksia. Suomessa syntyneistä päästöistä tieliikenteestä syntyy noin 16%, tämä ei ole paljon mutta tähän olisi veroteknisin toimin helppo vaikuttaa ja ohjata ihmisiä ympäristöystävällisiin ja vähempipäästöisiin valintoihin, tarvittava teknologia on jo olemassa.

Hyvänä esimerkkinä Suomen lyhytnäköisyydestä energiapolitiikassa on vaihtoehtoisten ja ympäristöystävällisten polttoaineiden käytön sanktioiminen verotuksellisesti. Jos ajat biokaasuautolla maksat diesel-veron. Jos ajat bioetanolilla maksat bensaveron. Jopa uusiutuvalla energialla ladatun sähköauton käytöstä ja omistamisesta verotetaan päästöperusteisesti vaikka päästöjä ei syntyisi lainkaan. Ihmiset eivät kovinkaan herkästi lähde valinnoillaan maailmaa pelastamaan jos siitä sakotetaan, etenkään Suomessa.

Aihe lähti jo vähän karkailemaan pois yritysmaailmasta vaikkakin vastuullisuuden teema jotenkuten pysyi. Yhteiskuntavastuu on tärkeä hyve ja selkeä kilpailuvaltti, varsinkin niissä suuremmissa yrityksissä joilla on siihen paremmat edellytykset resurssiensa puolesta. On hyvä muistaa että elämme kaikki tällä samalla planeetalla ja resurssit ovat rajalliset, vastuuttomalla tuhlaamisella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin loppua.

Andreas Sirén